Hiekkakakkuilua ja vesileikkejä

Äiti mököttää

Myrskyllä on nyt kunnon kiukkku meno päällä ja hän repii minua hirveän kovaa hiuksista ja levittele vasta viikattuja vaatteita. Sitten minä suutun! "Nyt ei saa kiskoa äitiä tukasta! SATTUUU!" Huudan ja revin pienet kourat hiuksistani ja tällä kertaa itkua väännän minä! "Miksi tuon pitää nyt olla noin mahdoton", "Miksi pitää kaikista asioista käydä ihme vääntöjä", "loppuukohan tuo kiukuttelu koskaan" mietin itku silmässä. Soitto ensin isälle ja sitten mummolle "Tulkaa nyt joku hakemaan tämä lapsi veke täältä!". Mummo lohduttelee että mene kävelylle ja osta jäätelö. Ja niin me lähdemme ulos. Ulkona isä jo pyöräilee vastaan ja sitten mennään takaisin sisälle.

Olo on mököttävä ja mulkoilen kuin pikkutyttö Myrskyä, suu mutrussa ja kulmat kurtussa (juu heikko alueeni on että suuttuessani rupean mököttämään). Painun erihuoneeseen viikkamaan keskeneräistä vaatekasaa. Sitten Myrsky tulee huoneeseen tarttuu minua kaulasta kiini, rutistaa ja antaa viellä pusun kaupanpäälle! "No saat anteeksi rakas"

Reesustekijä (minulla on)

Reesustekijä

Rh-negatiivisuus voi aiheuttaa reesusimmunisaation, joka tarkoittaa Rh-negatiivisen ihmisen vasta-aineiden muodostusta Rh-positiivisia punasoluja vastaan. Rh-negatviiselta ihmiseltä puuttuu Rh-verisyhmäantigeeneista D, joka on tärkein.
Reesusimmunisaatio syntyy, kun Rh- henkilö altistuu Rh+ verelle (verensiirto tai Rh- äidin Rh+ sikiö). Raskauden aikana ja erityisesti synnytyksen, keskenmenon tai abortin yhteydessä sikiön punasoluja pääsee (vaikkakin minimaalisesti) äidin vereen, jossa ne aiheuttavat vasta-ainetuotannon D-antigeenia vastaan.
Ensimmäinen raskaus sujuu usein ongelmitta, mutta myöhemmissä raskauksissa immunisaatio voimistuu ja syntyy runsaasti vasta-aineita. Ne kulkeutuvat istukan kautta sikiöön ja aiheuttavat sikiön punasolujen tuhoutumista sikiön pernassa. Tästä seuraa anemisoituminen. Punasolujen hajotessa muodostuu bilirubiinia (kelt. väriaine), jonka poistuminen on vastasyntyneellä hidasta. Seurauksena voi pahimmassa tapauksessa olla aivovaurio.
Äidin immunisoitumista voidaan tarkkailla verikokeella. Rh- äidille, joka saa Rh+ lapsen annetaan anti-D-immunoglubuliini-pistos kolmen vuorokauden kuluessa synnytyksestä. Tällä voidaan yleensä estää äidin immunosoituminen ja turvata seuraavat raskaudet

Luontaislääkintä raskauden ja imetyksen aikana

Löysin hyvää tietoa liittyen luontaistuotteiden käyttöön raskaus ja imetys aikana: (tätä sivua olisin kaivannut kun itse odotin :)

Raskaus ja luontaistuotteet

Koska raskauden ja imetyksen aikana käytetään vain välttämätöntä lääkitystä, luontaistuotteiden ja rohdosvalmisteiden käyttö ei ole perusteltua, koska nämä tuotteet sisältävät useita luonnosta peräi­sin olevia aineita, joilla saattaa olla monimutkaisia vaikutuksia sikiöön. Tutkimusmateriaalin puu­tumisen vuoksi niitä ei voida pitää turvalliseksi todettuja lääkkeitä parempina. On myös hyvä muistaa, että entisaikaan monia rohdoksia on käytetty raskauden keskeyttämiseen, joten kaikki luonnosta peräisin olevat aineetkaan eivät ole sikiölle turvallisia.
Luontaistuotteilla saattaa olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.

LAPSETTOMUUS JA HEDELMÄTTÖMYYS

Lapsettomuuteen on yleensä monia syitä ja niistä yleisimpiä ovat:

Naisilla: - endometrioosi, - tukkeutuneet munanjohtimet, - ovulaatio on epäsäännöllinen tai harvoin esiintyvä, - progesteronin eli keltarauhashormonin tuotanto ei ole riittävä ja raskaus keskeytyy, - elimistö voi alkaa muodostaa vasta-aineita spermaa vastaan, jolloin kohdunkaulan lima tuhoaa siit­tiöt

Miehillä: - epänormaali sperma (epämuodostuneet siittiöt, ym.), - siittiöiden alhainen määrä tai heikko liikkuvuus, - erektiovaikeudet (mm. lääkkeiden sivuvaikutuksena).

Usein lapsettomuus ja keskenmenot ovat seurausta limakalvojen heikosta kunnosta, jolloin hedel­möitynyt munasolu ei kiinnity kohdun seinämään. Suuri syy limakalvojen heikkoon kuntoon on A-vitamiinin, sinkin ja rasvahappojen puute. Keinotekoisia A-vitamiinivalmisteita ei tule käyttää. Sen sijaan kalanmaksaöljy sisältää luonnon A- ja D-vitamiinia. Omega-6 rasvahapoista elimistö muodostaa mm. sukupuolihormoneja, joita ilman raskaus ei ole mahdollista.  
E-vitamiini on tärkein tekijä hedelmällisyydessä. Eniten E-vitamiinia on vehnänalkioissa. Muita E-vitamiinilähteitä ovat: kasvien siemenet, pähkinät, mantelit, kalan mäti, tuoreet öljyt ja tuoreet olii­vit. Synteettisenä E-vitamiini ei vaikuta tehokkaasti hedelmättömyyteen.
Vehnänalkioita voi nauttia vaikkapa aamiaiseksi yön yli turvotettuna. Vehnänalkioöljy on nestemäi­senä paremmin imeytyvä. Se voi ehkäistä keskenmenoja ja parantaa sukurauhasten toimintaa. Li­säksi öljyn käyttö voi parantaa sydämen verenkiertoa ja helpottaa vaihdevuosivaivoja. Öljyä otetaan yksi jälkiruokalusikallinen kolme kertaa päivässä, annostusta voidaan myöhemmin pienentää.
Hormonitoiminnan kiihdyttämistä voi parantaa myös istumakylvyillä ja liikunnan lisäämisellä. Myös Omega 3-rasvahappojen käyttö voi vaikuttaa suotuisasti kuukautisongelmiin ja heikkoon hormonitoimintaan. Omega-3 rasvahapot ovat tärkeitä mm. sikiön aivojen ja silmien kehitykselle. Omega-3 rasvahappojen käytöllä ehkäistään myös synnytyksen jälkeistä masennusta. Käyttö on aloitettava varovasti, koska verenkierron paraneminen saattaa aiheuttaa alussa huimausta. Hormo­nien muodostumiseen tarvitaan myös B6- ja B5-vitamiineja.

 Kuparin puutos voi vaikuttaa lisääntymiskykyyn heikentävästi. Kuparia saadaan muun muassa äyriäisistä, sisäelimistä, sienistä, pähkinöistä ja täysjyväviljasta.

Sinkin puutos saattaa vaikuttaa miehillä siittiöiden heikentyneeseen tuottamiseen. Muita sinkin puutosoireita ovat esimerkiksi impotenssi ja korvien soiminen. Sinkkiä saadaan muun muassa see­saminsiemenistä, leseistä, naudan lihasta ja juustosta.

Mangaanin puutos voi aiheuttaa miehillä hedelmättömyyttä ja impotenssia. Mangaania saa­daan esimerkiksi leseistä, mustikoista ja manteleista.

 Jodin puutos voi vaikuttaa hormonien toimintaan heikentävästi.

 Inkivääri aktivoi hormonituotantoa yhdessä ginsengin kanssa ja piristää verenkiertoa.

 Arginiini parantaa siittiöiden laatua.

 Damianalla on voimakas sukuviettiä kiihottava vaikutus ja sitä käytetään aktivoimaan sukurauha­sen toimintaa.

 Seleeni parantaa siittiöiden laatua ja aktivoi hormonituotantoa. 


RASKAUS 

 Odottava äiti tarvitsee ravintolisiä, koska sikiö kuluttaa äidin aineita. Vauva vie esimerkiksi kalk­kia, jota tarvitaan muun muassa äidin parempaan ruuansulatukseen ja luustolle. Jotta kalkki imey­tyy, tarvitaan myös D-vitamiinia. D-vitamiini voi vaikuttaa stressinsietokykyyn. Koska D-vitamii­nin ravinnonlähteet ovat vähäisiä, pimeän vuodenaikaan D-vitamiinilisää suositellaan lähes kaikille. Erityisesti täydennystä tarvitsevat: 3-15-vuotiaat lapset ja nuoret koko kasvuiän ajan loka-maalis­kuun aikana, jos lapsi käyttää niukasti maitovalmisteita sekä tummaihoiset lapset läpi vuoden sekä raskaana olevat ja imettävät äidit (10 mikrog/vrk) .

Piin käyttöä voi varmistaa vaikkapa peltokorteteellä. Pii on tärkeä tekijä tulehduksia vastaan.
 Sikiö tarvitsee kehittyäkseen B2-vitamiinia sekä foolihappoa. Foolihapon puute saattaa aiheuttaa lapselle selkärankahalkion sekä henkistä jälkeenjääneisyyttä. Jotta foolihappo toimii soluissa riittä­västi, se tarvitsee kaverikseen C-vitamiinia. C-vitamiinin tarve siis kasvaa raskauden aikana.

 Raudan tarve lisääntyy myös raskauden aikana. Nestemäiset rautavalmisteet imeytyvät tehok­kaammin kuin tabletit. Rautavalmisteen kanssa ei pidä nauttia yhtä aikaa maitovalmisteita, koska maitovalmisteet heikentävät imeytymistä. Raudan imeytyminen suolistosta tehostuu, kun C-vita­miini otetaan aterian yhteydessä. Rautalääkitys on tarpeen niille äideille, joilla on vähäiset rautava­rastot tai veren mitattu hemoglobiiniarvo laskee alle 120g/l.

 Jodin tarve kasvaa raskauden ja imetyksen aikana. Raskauden aikainen jodipuutos voi johtaa kre­tiinilapsen syntymiseen. Jodia saa esimerkiksi mineraalisuolasta, merilevästä, kananmunasta ja val­kosipulista.

 Raskausajan ensimmäisten 14 viikon aikana äiti tarvitsee aminohappoja, jotta sikiön aivosolut voivat muodostua. Aminohappoja on yhteensä 22 ja niitä kaikkia tarvitaan yhdessä. Aminohappoja saadaan esimerkiksi ternimaidosta, kananlihasta, siemenistä, palkokasveista ja banaanista. Luon­nollinen aminohappovalmiste sisältää L-aminohappoja ja synteettinen D-aminohappoja.  Puute saattaa aiheuttaa myös väsymystä, hedelmättömyyttä sekä makeanhimoa.

 Raskauspahoinvointia voi helpottaa luontaisesti homeopaattisilla valmisteilla kuten Nux vomica D4:llä.
 Ummetus on raskaudenaikainen oire, joka saattaa johtua hormonaalisista syistä. Ensisijainen hoito on ravinnon kuitupitoisuuden, kuten viljatuotteiden, ja kasvisten määrän lisääminen. Tämän lisäksi liikuntaa tulee lisätä. Kuituvalmisteet yhdessä runsaasti nautitun nestemäärän kanssa lisäävät ulos­teen massaa. Annostusta nostetaan asteittain ilmavaivojen ja vatsan turvotusten välttämiseksi.


 IMETYS

 Maidon parempaan herumiseen voi auttaa nokkosta sisältävät Urticalcin puristeet ja luonnon yr­teistä tehty mammatee sekä tilli.
 Rintatulehdus on aina hoidettava välittömästi. Luontaisia keinoja rintatulehduksen hoitamiseen ovat Echinaforce-uutteen käyttö sisäisesti ohjeen mukaan sekä rintojen hierominen arnikkiuutteella sekä Echinaforcella. Rintoihin syntyviä haavoja voi ehkäistä esimerkiksi Johannis-öljyllä.

 SYNNYTYKSEN JÄLKEEN
 Stressin sietokykyyn ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi vaikuttaa B1-vitamiinilla eli tiamiinilla sekä B6-vitamiinilla eli pyridoksiinilla.
 Pienet vauvat, joilla on mahavaivoja, ruoka-aineallergioita ja jotka ovat syntyneet keisarileikkauk­sella saattavat hyötyä maitobakteerien käytöstä. Vauva saa heti syntyessään bakteerikannan äidil­tään, joten myös odottavan äidin on hyvä käyttää maitohappobakteereja. Bakteerikanta vaikuttaa elimistön puolustuskykyyn sairauksia ja tulehduksia vastaan.

Tietolähteet :  A.Vogel: Luonto, paras lääkitsijä
                      D.O.Christer Pellas: Homeopatian aakkoset
                      Tuula Laamanen: Ravintoterapian käsikirja
                      Internet


HOMEOPAATTISET VALMISTEET

CAULOPHYLLUM            synnytystä helpottava
CIMICIFUGA                    munasarjavaivat
COCCULUS                      raskausajan pahoinvointi
GINSENG                          hedelmättömyys
MITCHELLA                      kuukautishäiröt
PLATINUM                        munuaistulehduksen aiheuttama hedelmättömyys
PULSATILLA                     rintatulehdus, rintojen turvotus
SEPIA                                 synnytysmasennus
URTICA                             tehostaa äidinmaidon eritystä

Mitä ruoka-aineita ja ravintovalmisteita on syytä välttää tai rajoittaa raskauden ja imetyksen aikana  

Ruoka-aine	Suositus	Rajoituksen syy
Maksaruoat ja maksamakkara	Ei suositella raskauden aikana	Runsas A-vitamiinin määrä. Keskenmenon ja epämuodostu­mien riski.
Alkoholi	Hyvä välttää kokonaan raskauden aikana Imetyksen aikana hyvin rajoitetusti	Haittaa sikiön kasvua ja kehitystä. Alkoholia on rintamaidossa lähes yhtä paljon kuin äidin veressä.
Hauki (merestä tai järvestä pyy­detty) Itämeren isot (yli 17 cm) silakat tai lohi (Huom. kirjolohta voi käyttää!)	Ei suositella raskaus- ja imetysai­kana lainkaan 1-2 kertaa kuussa	Elohopea läpäisee istukan ja  voi vaurioittaa sikiön aivoja. PCB -yhdisteet ja dioksiinit voivat aiheuttaa kehityshäiriöitä.
Korvasienet	Ei suositella raskaus- ja imetysai­kana	Korvasienen sisältämä myrkky, gyromitriini, ei hajoa keitettäessä eikä kuivattaessa.
Pellavansiemenet	Ei suositella raskaus- ja imetysai­kana	Pellava on tehokas kadmiumin kerääjä. Siemenissä on syaanive­tyä.
Merilevävalmisteet	Ei suositella raskaus- ja imetysai­kana	Jodimäärissä suuria vaihteluja. Liiallinen saanti haittaa kilpirau­hasen toimintaa ja sikiön kehitystä.
Tartarpihvi Raaka jauhelihataikina	Ei suositella raskaus- ja imetysai­kana Ei pidä maistella	Toksoplasmoosin vaara:keskenmeno tai sikiölle va­kava infektio
Tyhjiöpakatut graavisuolatut ja kylmäsavustetut kalatuotteet, pateet ja mäti sekä pastöroima­ton maito (tilamaito) ja siitä val­mistetut juustot ym. tuotteet. HUOM! Suomessa maito pastö­roidaan lakisääteisesti. Valmisruoat ja pakastevihan­nekset.	Ei suositella raskauden aikana. Kuumennettava kunnolla ennen syömistä.	Listerioosin vaara: keskenmeno, ennenaikainen synnytys, vaikeita yleisinfektioita, aivokalvontulehdus lapselle     Listeriabakteeri tuhoutuu yli 72 º C kuumennuksessa, ei tuhoudu pa­kastettaessa eikä suolatessa.

Kohtutulehdus

Minulla oli viime syksyllä kohtutulehdus joka ei ollut onneksi vakva kauhean kivulias vain ja aiheutui kuparikerukasta jota rakas kohtuni rupesi hylkimään.
Kohtutulehduksen oireita:

-korkeakuume 39-40astetta
-Kovat kouristusmaiset kivut/ supistelu

Kivut alkoivat pariapäivää ennen kuumetta ja kume nousi nopeasti korkeaksi ja kivut kovenivat.

Naistenkilinkan hommia siis. :)

Linkki

Vauvan itkusta ja unikoulusta sekä vauvan viestien vastaamisesta

Asiantuntija: pitkäkestoinen itku vahingoittaa vauvan aivoja

Brittiläinen lastenhoidon asiantuntija uskoo itkemään jätettyjen ja tämän vuoksi stressaantuneiden vauvojen olevan suuremassa riskissä myöhempiin ongelmiin elämässä, uutisoi The Daily Mail.

Psykologi Penelope Leach on yllättävillä kommenteillaan kiihdyttänyt kotimaassaan keskustelua siitä, kuinka itkevän vauvan kanssa tulisi sitten toimia. Hänen mukaan kyse ei ole mielipiteestä vaan faktasta, jota tutkimukset tukevat.

- Pitkäkestoinen itkeminen voi vahingoittaa kehittyviä aivoja ja aiheuttaa oppimisvaikeuksia myöhemmin elämässä. Nyt kun sen tiedämme, miksi ottaa riskiä? Hän kyseenalaistaa.

Leachin neuvot ovat ristiriidassa yleisen brittikäsityksen kanssa, jonka mukaan lapsen pitäisi antaa itkeä enintään 20 minuuttia. Jotkut asiantuntijat neuvovat vanhempia antamaan vauvansa itkeä kunnes säännöllinen unirytmi on opittu.

Leachin mukaan vauvoilla ei kuitenkaan ole kykyä oppia oikeaa unirytmiä. Hänen mukaansa tarpeeksi kauan itkenyt vauva kyllä lopettaa itkemisen lopulta, mutta ei siksi että olisi oppinut menemään tyytyväisenä nukkumaan vaan siksi, että on uupunut ja luopunut avun toivosta.

Psykologi selittää pitkäkestoisen itkemisen lisäävän stressihormoni kortisolin eritystä. Hänen mukaan pitkät itkujaksot lisäävät sen määrää niin paljon, että se voi vahingoittaa vauvan aivoja.

- Tämä ei tarkoita etteikö vauva saisi itkeä, sillä kaikki vauvat itkevät eikä siitä tule huolestua. Itse itkeminen ei ole haitaksi vauvalle, vaan se ettei siihen reagoida, Leach selittää.

Hiljattain ilmestyneessä australialaistutkimuksessa todettiin vastavuoroisesti, ettei unirytmiin opettaminen kontrolloidun itkun avulla vaikuttanu lasten tunne- tai käytöskehitykseen millään tavalla. Australia´s Murdoch Children´s Research Institute -tutkimusta varten kartoitettiin 225 kuusivuotiasta, jotka olivat käyneet läpi kyseisenlaistaunikoulua.

-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-

Pikkuvauvat itkevät viestiäkseen. Ajatus, että vauva yrittäisi itkullaan manipuloida, syntyy vanhempien päässä. Suhtaudu vauvasi itkuun signaalina, jota tulee kuunnella ja johon tulee vastata, äläkä heti ala ajatella "Mitä tuo vauva nyt taas tahtoo minulta?". Jos olet huolissasi siitä, että hemmottelet vauvasi pilalle tai että vauva hallitsee sinua, vauvanlukutaitosi jää haparoinnin asteelle. Vauvan itkua tulee pitää viestintävälineenä pikemminkin kuin hallintakeinona. Vauvat eivät itke hallitakseen vaan viestiäkseen.

Itku alkaa, kun vauvan ahdistus nousee huippuarvoonsa. Ennen vauvan itkua on havaittavissa muita merkkejä siitä, että vauva tarvitsee aikuisen hoivaa. Näitä voivat olla ahdistuneet kasvonilmeet, heiluvat käsivarret, kiihtynyt hengitys, värisevät huulet, rypistynyt otsa, kiemurtelu imetysasentoon tai jokin muu merkki, joka kertoo, että jotain on pielessä. Merkkeihin vastaaminen opettaa vauvalle, ettei hänen aina tarvitse itkeä saadakseen hoivaa. Tämä on erityisen hyödyllistä niillä vauvoilla, joiden itkut kiihtyvät heti palohälytyksen asteelle ja joita on vaikea rauhoittaa itkun alettua.

Jos viivästät vastaustasi vauvan itkuun, hän ei opi tästä itkemään vastaisuudessa vähemmän, vaan kokemus saattaa johtaa voimakkaampaan ja häiritsevämpään itkuun. Tutkimukset ovat osoittaneet käytännössä, että vauvat, joiden itkuihin vastataan heti, oppivat myöhemmällä vauvaiällä itkemään vähemmän. Ajattele, mitä opetat vauvallesi. Kun viivästät vastaustasi, vauva oppii, että hänen täytyy itkeä täysin voimin herättääkseen sinun huomiosi. Kun hän seuraavan kerran on hoivan tarpeessa, hän alkaa heti itkeä täydellä voimalla. Jotkut vauvat - ne joilla on rennompi ja vähemmän tulinen tempperamentti - saattavat lopettaa itkun, jollei hoivanantaja vastaa. Mutta useimmat eivät hevillä anna periksi.

Kokeile karibialaista tyyliä. Rento suhtautuminen vauvan hermostuneisuuteen auttaa usein pitämään itkun aisoissa. Jos vauvasi aistii, ettet ole ahdistunut, hän rauhoittuu helpommin. Kohautat hartioitasi, hymyilet vähän ja sanot "Ei huolen häivää vauva!"

PITÄISIKÖ LAPSEN ANTAA ITKEÄ?

Jossain vaiheessa uraasi vanhempana joku tulee ehdottamaan sinulle, että vauvasi itkuihin tulee suhtautua niin, että annetaan vauvan itkeä itkunsa. Älä tee näin, varsinkaan vauvan ensimmäisinä kuukausina. Anna vauvan itkeä itkunsa loppuun on neuvo, joka voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tutkitaanpa tätä epäherkkää kehoitusta osa kerrallaan, jotta näkisit, miten epäviisas ja epäkäytännöllinen se on.

"Anna lapsesi...."
Henkilöltä, jolla ei ole biologista yhteyttä vauvaasi, on varsin röyhkeää tulla luennoimaan sinulle siitä, miten sinun pitäisi reagoida oman vauvasi itkuihin. Vaikka neuvo tulisi isovanhemmilta tai muulta läheiseltä, ymmärrä, ettei tämä henkilö tunne vauvaasi niin hyvin kuin sinä. Hän ei myöskään ole kuuntelemassa miltä vauvasi itku kuulostaa kolmen aikaan aamuyöstä. Tällaisia neuvoja tarjotaan todennäköisesti sinun takiasi, ja koska itku mielletään häiriöksi. Mutta sinä tiedät, että se heijastaa tarvetta.

"Itkeä..."
Mitä vauva itku oikeastaan on? Niille, jotka antavat vauvan itkeä, itkulla ei ole merkitystä. Mutta itse asiassa vauva yrittää viestiä jotain. Hän yrittää epätoivoisesti tehdä tarpeensa tiettäväksi. Tapasi vastata itkuun on myös tapasi viestiä.
Itku on suunniteltu herättämään vastaus vanhemmissa.

"Itkunsa---"
Mikä itku vauvan pitäisi antaa itkeä? Onko kyseessä ärsyttävä tottumus, josta vauvan pitäisi oppia luopumaan? Tuskinpa, eihän tarvetta voi kutsua tottumukseksi. Eivätkä vauvat itke mielellään. Myös uskomus, jonka mukaan itkeminen tekee hyvää keuhkoille, on yksinkertaisesti perätön. Liiallinen itkeminen alentaa vauvan veren happipitoisuutta ja kohottaa stressihormonien pitoisuutta. Kiinnittyneelle vanhemmalle itku edustaa tarvetta. Itku ei lopu, ennenkuin tarve täytetään.

"Loppuun---"
Mitä oikeastaan tapahtuu, kun lapsi itkee itkunsa loppuun? Mihin itku menee? Itkeekö vauva loppuun itkukykynsä? Voiko hän itkeä kaikki itkunsa pois niin ettei ole enää mitään itkettävää? Ei! Lapsi voi itkeä tunnista toiseen eikä silti unohda itkemisen kykyään. Sen sijaan vauva menettää itkunsa motivaation ja samalla jotain muutakin arvokasta. Kun kukaan ei vastaa vauvan itkuun, hänellä on kaksi mahdollisuutta: hän voi itkeä entistä kovemmalla äänellä ja tuottaa entistä häiritsevämmän signaalin siinä toivossa, että joku kuuntelisi; tai hän voi luovuttaa ja tulla "kiltiksi vauvaksi", joka ei ole häiriöksi kenellekkään. Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinulla olisi jokin tarve ja olisit parhaasi mukaan yrittänyt tehdä sen tiettäväksi, mutta kukaan ei kuuntelisi. Silloin tulisit vihaiseksi. Tuntisit itsesi voimattomaksi ja mitättömäksi, ja uskoisit, ettei kukaan välitä sinusta, koska tarpeillasi ei ole kenellekkään väliä. Se mikä loppuu, kun lapsi jätetään huutamaan, on luottamus: luottamus hänen omaan viestintäkykyynsä ja luottamus hoivanantajien reagointiin.

Kun lapsi jätetään itkemään itkunsa loppuun, myös vanhemmilta loppuu jotain. He menettävät herkkyytensä. Sinua ehkä neuvotaan, että sinun on kovetettava sydämesi vauvan itkulta, ja ehkä ehdotetaan jopa, että sinun pitäisi tehdä tämä vauvasi parhaaksi. Tämä on väärin. Jos tietoisesti pyrit tekemään itsestäsi epäherkän vauvasi signaaleille ja tukahduttamaan vaistomaiset reaktiosi, toimit omaa biologista rakennettasi vastaan. On kyllä totta, että itkeminen lakkaa lopulta häiritsemästä sinua, mutta tällä on vakavat seuraukset vanhemmuutesi kannalta. Menetät luottamuksen vauvasi signaaleihin, ja menetät kykysi ymmärtää vauvasi primitiivistä kieltä. Tämä on seuraus, jos vanhemmat suhtautuvat itkuun hallintakysymyksenä pikemminkin kuin viestintävälineenä.

Tieteen tuloksia

-Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin-
Tutkimusten mukaan itkemään jätetyt vauvat eivät useimmissa tapauksissa vähennä itkemistään, mutta kylläkin useimmiten alkavat itkeä häiritsevämmällä tavalla, takertuvat vanhempiinsa ja saavuttavat hitaammin itsenäisyyden.

Vauvan itku ei ole samanlaista alusta loppuun. Jos piirtäisit siitä käyrän, se olisi nouseva. Jos vauvan itku kuitenkin jatkuu, koska kukaan ei ole kuunnellut eikä vastannut, siitä tulee yhä häiritsevämpää, kunnes vauva ylittää käyrän huippukohdan ja vaiheen, jossa itkulla on hoivanantajiin positiivinen vaikutus. Tämän jälkeen itku herättää välttämisreaktion, ja hoivanantajan on vastustettava haluaan päästä pois tämän parkuvan olennon läheisyydestä. Jos vauva ei vieläkään saa, mitä tarvitsee, itku siirtyy raivovaiheeseen. Hoivanantaja on vihainen, koska vauvan rauhoittaminen on niin vaikeaa ja vauva on vihainen, koska ei ole saanut itkulleen odottamaansa vastausta. Yksi syy reagoida nopeasti vauvan itkuihin on, että näin vauva pysyy itkukäyrän kiinnittymistä tukevassa vaiheessa, siis vaiheessa, jossa vauvojen itku on miellyttävämpää kuunneltavaa.

EI OLE SINUN SYYSI, ETTÄ VAUVASI ITKEE
Älä ajattele, että olisi sinun vikasi, jos sinulla on paljon itkevä vauva. Jos teet parhaasi vastataksesi herkkävaistoisesti vauvasi itkuihin, muttei aina onnistu rauhoittamaan vauvaasi, älä ajattele, että äitiydessäsi olisi jotain vikaa. Sinun ei tarvitse saada vauvasi itkua loppumaan. Tee vain parhaasi varmistaaksesi, ettei itkuun liity fyysistä syytä ja sitten kokeile erilaisia rauhoittumistapoja. Joskus ehkä tunnet kokeilleesi jo kaikkea, etkä vieläkään tiedä, miksi vauva itkee. Joskus vauvasikaan ei tiedä. Jos olet jo tehnyt kaiken voitavasi selvittääksesi, miksi vauvasi itkee, tarjoa rakastava syli, rintasi ja olkasi vauvan nojata, jottei hänen tarvitse jäädä yksin itkemään. Loppu on kiinni vauvastasi.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja - Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears) 

Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi

Tärkein tekijä pienen lapsen hoidossa on hyvä vuorovaikutus. Lapsen antamille signaaleille tulee olla herkkä ja niihin tulee vastata. Alle puolivuotiasta ei voi hemmotella pilalle, eikä mielenosoituksellista itkua ilmene ennen 8-9 kuukauden ikää.

Pieniä vauvoja hoidettaessa ehkä tärkein vanhempien ominaisuus on ns. responsiivisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että vauvan itkuun pitää aina reagoida, koska vauva ei kykene jäsentämään ympäristöään niin hyvin, että voisi käsittää miksei itkuun vastata. Vauva ei itke koskaan turhaan, vaan itku on aina hälytysmerkki.

Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva).

Mitä vaikeampi vauvan temperamentti on, sitä tärkeämpää on, että vanhemmat herkistyvät kuuntelemaan vauvan antamia signaaleja. Tyypillistä on, etteivät tällaiset ns. vaikeahoitoiset vauvat viihdy itsekseen vaan haluavat syliin, nukkuvat vain lyhyitä jaksoja ja itkevät jäädessään yksin. Tämä on kuitenkin täysin normaalia, eikä sitä pitäisi sekoittaa esimerkiksi koliikkiin. Vaikean vauvan pitäisi saada olla vanhempien sylissä mahdollisimman paljon, jotta perusturvallisuus kehittyisi, mikä mahdollistaa sen että vauva oppii vähitellen olemaan tyytyväinen myös itsekseen. Vauvaan ei saa kyllästyä, vaikka mikään ei tuntuisi riittävän, sillä se vain pahentaa tilannetta. Toisaalta ongelmatilanteen laukeaminen saattaa jo olla lähempänä kuin arvataankaan. Hoidon laiminlyönti aiheuttaa vauvalle jatkuvan stressin, joka voi kärjistää ongelmia. 

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan

Varo vauvakouluttajia = unikouluttajia!

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.



Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.

***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.  

Tieteen tuloksia: Kiintymysvauvat voivat hyvin

Sekä ihmisvauvoilla että koe-eläinten vauvoilla tehdyt kokeet tuottivat tällaisia kiehtovia tuloksia:

1. Ihmisvauvoilla, joilla oli turvallinen kiintymyssuhde äiteihinsä, oli parhaat kortisolitasapainot.

2. Mitä kauemmin eläinvauvat olivat erossa äideistään, sitä korkeammaksi heidän kortisolitasonsa nousi.

3. Pitkään koholla oleva kortisolitaso saattaa heikentää kasvua ja immuunijärjestelmän toimintaa.

4. Äideistään erotetuilla eläinvauvoilla ilmeni epätasapainoa autonomisessa hermostossa, ruumiin fysiologian keskeisessä hallintajärjestelmässä. Heidän pulssinsa ja ruumiinlämpönsä eivät pysyneet vakaina, heillä ilmeni sydämen rytmihäiriöitä ja myös unirytmissä ilmeni häiriöitä, kuten vähentynyttä REM-unta. Samanlaisia fysiologisia muutoksia mitattiin päiväkoti-ikäisillä vanhemmistaan erotetuilla ihmislapsilla.

5. Äidistä erottaminen nosti siis kiihtymystä nostamalla kortisolitasot koholleen, mutta joskus se sai aikaan vastakkaisen reaktion: vetäytyneitä, masentuneita vauvoja, joiden kortisolitasot olivat tavallista matalammalla.

6. Eläinvauvoilla, jotka pysyivät lähellä äitejään, oli suurempina pitoisuuksina aivojen ja sydämen kasvulle välttämättömiä kasvuhormoneja ja entsyymejä. Ero äidistä tai vuorovaikutuksen puute sai näiden kasvua edistävien aineiden pitoisuudet putoamaan.

Kaikki tutkijat tulivat samaan tulokseen: äiti toimii vauvan jäsentymättömän fysiologian säätelijänä.

Kiintymyslapsista tulee kykeneviä vastuuseen.
Kiintymysvanhemmuus edistää läheisyyttä ja edistää empatiaa.

Tieteen tuloksia:
Varhainen kiinnittyminen edistää itsenäistymiskehitystä.
Vauva pesässä vai sylissä? Biologia tarjoaa vihjeen.

Pitkäaikaisen imetyksen etuja on monia. Rintaruokituilla on korkeampi älykkyysosamäärä.

Kantoliina helpottaa stressiä. Kantoliinavauvat itkevät vähemmän ja kiinnittyvät paremmin. Vauvan kantaminen on kiintymysvakuutus.

Nopea vastaaminen vähentää itkua. Vauvan itkettäminen ei perustu tosiasioihin.

Tieteen tuloksia:

Kunnon tiede tukee kiintymysvanhemmuutta.

Kuten kirjasta (Kiintymysvanhemmuuden kirja) käy ilmi, vauvakouluttajien väitteille ei ole olemassa tuskin yhtään tutkimusnäyttöä.

Myrsky tuhoaa!

Kuinkahan paljon tuhoa yksivuotais voi saada aikaan päivä sisällä? No mieleeni tulee aiankin yksi päivä n. kuukausi sitten jolloin Myrsky: Aamulla levitti muovipussit ja ryppäsi koko folio rullan, aamupäivällä tonki multaa, repi johtoja ja nyhti kasveja, ilemmalla lähdettiin sitten kaverille kylään siellä Myrsky aiheutti kosketushäiriön lamppuun, kaatoi tulostimen päälle vettä ja levitteli keksejä maistelun ohessa, ilällä sitten perus pöydän tyhjennys ja kivien levittely :)


No mutta sellaista se elämä välillä on :)