"Kosketan karvaasi, sen kultaiset aallot lainehtivat sormieni välistä. Aistin sinua kaikilla aisteilla ja laulan sinulle.
Painat pääsi minun jalkojan vasten ja sinun silmäsi ovat viellä auki.
Silitellessäni sinua matkaan ajassa taaaksepäin, aikaan jollon nostan pörröisen pennun viereeni, sänkyyni ja tuo pentu nukahtaa peitton alle niin lähelle minua.
Pennusta on kasvanut aikuinen sinä! Ja nyt me kummatkin olemme tässä tietäen että tämä on alun ja lopun hetki.
Venytän aikaa, pitkitän laulua ja sinä vaivut uneesi. Vatsasi laskee ja nousee, minä kostutan silkkisen karvasi kyynelillä.
Seuraavan kerran kun näen sinut olet tokkurassa. Kuiskin korvaasi, painan pääsi sinun päätäsi vasten, rutistan ja suputan. Silitän viellä suupieliäsi ja nyökkään eläinlääkärille, valkotakkiselle naiselle.
Älä pelkää rakkaani olen koko ajan tässä vierelläsi niinkuin sinä minun! Minä tuen sinua ja toivotan hyvää matkaa, turkkisi on märkä kyynelistä...
Niin sinä vaivut, minä näen sen, sinun kehosi on niin kaunis! ... Enkelini..."
Ruusu rakas! Nyt sinä olet poissa, sinun kehosi on poissa. Sinä olet saanut elämäsi aikana paljon ystäviä, uusia perheitä joita hoidit aina rakastavasti. Sinä tulet aina olemaan sydämmessäni. Sinä olet antanut minulle niin paljon! Kuinka monta salaisuutta,suru ja iloa olen kuiskinut korvaasi? Sinä olit aina siinä kun sinua tarvitsin. Katsoit silmiin, nuolaisit kädestä ja jaoit kaiken mitä sinulla oli!
Kultaturkkinen koira! Kuinka rauhassa vajosit uneesi silloinkin luottaen elämään!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti