Uupumus

"On sunnuntai ilta, olen hiukan herkässä tilassa, jokseenkin väsynyt. Huomautan miehelleni kuinka minun tekee mieli jotain raskasta ruokaa ja rupean valmistamaan soija rouhetta.

Yhtäkkiä kaikki laskee, aika pysähtyy, pelkoja! Ne nousevat tapahtumista. En pysty puhumaan enkä kommunikoimaan saati katsomaan toisia ihmisä. Heiluttelen jalkojani, puren kynsäni ja olen aivan varma että joku tulee hakemaan Myrskyn pois. Ajatukset taistelevat toisiaan vastaan, vapisen ja minua pyörrytää. Missä minä olen?

Myrsky itkee, mutta en saa hoidettua häntä ja se ahdistaa sillä tiedän tasantarkkaan mikä hänellä on, mutta en vain saa kerrottua sitä. Kirjoitan Seballe (miehelleni) suuren ponnistelun tuloksena lapun: " Mulla spykoosi, hoida myrsky". En saa ilmaistua iseäni ja toivoisin pääseväni tästä tilasta pois. Koko ajan ajatuksissani pyörii että minulla on lapsi jonka takia minun pitää palata tähän maailmaan...

Vien Seballe puheimen jossa on äitini numeron. Toivon että hän soittaa siihen. Kysymyksiin en osaa vastata, katson vain pois ja yritän nyökkäillä. Ajatukseni toimivat koko ajan.

Äitini saapuu ja olen ruvennut puuhaamaan. Järjestelen Myrskyn vaipat ja laitan äidilleni sägyn valmiiksi sekä keitän hänelle teetä mitään sanomatta tai katsomatta.

Yön äitini hoitaa Myrskyä ja olen rauhassa. Aamulla herään eikä tilani ole juuri parantunut paitsi että ahdistusta ei enään ole. Keitän puuroa ja pikku hiljaa alan palautua. Ensin pienet sanat Myrskylle, sitten muille, katse tulee takaisin ja lopulta loputkin. Olen väsynyt koko päivän ja vapisen, mutta pystyn hoitamaan Myrskyä joka on tärkeintä"

Ihmettelen mistä tuollainen olotila tuli. Väsymyksestä, uupumuksesta? No joka tapauksessa olen nytten ihan hyvässä kunnossa. Olen pyytäny apua ystäviltäni Myrskyn hoidossa ja he auttavat mielellään.

Käyn spykiatrilla ja hän kertoo että omitunen lamaantumiseni johtuu varmastikkin joidenkin tuneiden pidättelemisestä ja aijemmista tapahtumista. Hän ei ollut huolissaan ja niin minäkin sain rauhan.