Näin meillä nukutaan

Erilaisia nukkumis tapoja...

Kyllä lapsi ihmeelinen nukkuja kun sille päälle sattuu :)

Ottakaa mallia hyvät ihmiset!

Mistä on pienet pojat tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?

 

Mustikoista, mansikoista, koiranhäntä tupsukoista. 

Sammakoista, lätäköistä, kastemato kiekuroista.

Pikkuisita itkuista, suurehkoista iloista.

Kaikki yhteen laitettuna, sekotettuna kauhalla,

maustettuna suolalla

 

ja tietysti sipaistuna sokerilla

Niin on pienet pojat tehty!

( Resepti kaikille haluaville)

Metsä

Metsässä joka on suojeltu on oma energiansa, puut huokaavat helpotuksesta ja kaikkialla on rauha. Siellä ihminen on luonnon vieraana ja kunnioittaa sen herkkää olemusta ja niin luonto antaa ihmiselle kauniit värinsä, tuoksunsa ja äänensä. Suojellussa metsässä luonto ei pelkää ihmistä, puut katselevat meitä visaasti sillä ne tietävät että heidän keskuudessaan kävelevät ihmiset eivät voi kaataa heidän jaloja runkojaan alas maantasalle, vain tuuli ja myrsky voi sen tehdä ja silloin se on oikein.

Kun olen luonnon vieraana kuuntelen sen salaisia kuiskauksia, sen tarinoita ja katselen ikivanhaa taikaa, viisautta joka nousee puunjuurista, kivenkoloista aina ylös kallioille saakka.

Puroissa on omat taikansa ja tarinansa. Ne ovat villejä, vaipaita solinoita maankeskustasta ja sieltä aina ylitse kantojen ja kivien.

Niin minä kuuntelen ja katselen sinua luonto, sinun vehreyttäsi, taikaasi, hiljaisuutasi ja huolehtivaisuuttasi. Sinulle antaisin rakkaani syliisi, kohtusi kotohon jos minä itse en voisi häntä rakastaa.

Perhepedistä

Perhepedistä linkki 1

Perhepedistä linkki 2

Perhepedistä linkki 3

Kotona, kodin tuoksuissa ja äitiyden onnessa ja aisteissa huomasin kuinka kehoni esti minua laittamasta vastasyntynyttä omaan pienen koppaansa. Kuinka kaikki minussa halusi tuon pienen tuhisevan ja niin hyvän tuoksuisen otuksen viereensä. Ja siinä hän on saman peiton alla nukkumassa kehoani vasten, syömäsä kun häntä nälättää. Ja huomaan jälleen kuinka aistien vallassa tuore äiti on. Mikä voi olla ihanampaa kun herätä pieni hymyilevä nyytti kainalossa aamulla. kuinka monta kertaa yöllä taas heräsinkään? En muista! Eikä sillä väliä sillä aamuisin minulla on yleensä levännyt olo :) Voi pieni rakkaani kuinka suloinen sinä oletkaan kun nukut untasi!

Kommentti linkkiin 2: Jos puolet vauvoista on kuollut vanhemman vieressä kuinka moni vanhemmista on polttanut tupakkaa, käyttänyt huumeita tai ottanut unilääkeitä yms. Siitä ei ollut mainintaa. Eikä pehmeä, upottava sohva ole vastasyntyneen paikka sehän on itsestään selvää eikä tyyny tai peitto kuulu myöskään lapsen kasvojen lähelle. Eli kuinka moni vauva OIKEASTI  kuoli perhepedissä jolla tarkoitan nyt sänkyä tai patjaa jolla vauva nukkuu yöt vanhemman vieressä. Kuka äiti kääntyy selvänä lapsena päälle? Tuskin kukaan! Laiton tämän likin vertailuksi muille linkeille se sisältää myös ihmisten kommenteja.

Vieressä nukkumassa

Huomasin tässä ettei Myrskyllä ole omaa sänkyä ollenkaan.

Muistan kuinka ajattelin ennen kuin Myrsky oli syntynyt että hän nukkuisi omassa sängyssä. Sairaalassa Myrsky nukkui vieressä kaikki yöt, mutta silti jossain pääkoppani syvyyksissä oli ajatus: "kun pääsemme kotiin Myrsky nukkuu sitten omassa sängyssä..."

Kotona, kodin tuoksuissa ja äitiyden onnessa ja aisteissa huomasin kuinka kehoni esti minua laittamasta vastasyntynyttä omaan pienen koppaansa. Kuinka kaikki minussa halusi tuon pienen tuhisevan ja ah niin hyvän tuoksuisen otuksen viereensä. Ja siinä hän on saman peiton alla nukkumassa kehoani vasten, syömäsä kun häntä nälättää ilman että minun tarvitsee nousta minnekään voin vain maata ja imettää.

Oli kertoja jolloin kokeilin miltä tuntuisi kun Myrsky nukkuisi omassa kopassa, hän nukkui ihan suht koht hyvin, mutta minä en. Heräsin vaikka Myrsky nukkui vain tarkastamaan että hän hengittää. Kun Myrsky oli vieressä nukuin paremmin.

Oikeastaan minusta on aika hurjaa pienen vastasyntyneen näkökulmasta katsottuna että ensin hän on ollut koko ajan äitinsä lähellä sitten aivan yhtäkkiä uudessa paikassa, uusissa hajuissa jossa ei ollenkkaan tutun äidin hengitystä tai tuoksua. Kaikki on uutta pienelle! Miksi hänen pitäisi olla silloin yksin edes yötä? Hän kerkeää olla yksin niin monta kertaa elämässään vailla läheisyyttä että annetaan pienelle nyt hänen alkutaipalella niin paljon läheisyyttä kun vain voidaan. Eikös se kuulosta reilulta?

HAMMAS!

Kaikki on ensimmäistä ja niin on myös ensimmäinen hammas! Pieni Myrsky rakas on ollut kiukkuinen kuin ampiainen  ja itse itkusilmässä olen häntä lohdutellut yöllä ja päivällä. Onneksi siihen löytyi syy: Myrskylle on puhjennut hammas alaikeneen.  Se on vielä pieni, mutta tuntuu jo!

On niitä tehtykkin jo alle kolmikuisesta lähtien... Nyt jännitän mites imetys sujuu kun on purukalustoa jolla on hyvä puraista äitiä tissitä.... :)

Ihanaa seurata kuinka pikkumies kasvaa ja kehittyy! Ihanaa olla äiti!

Myskyn eka porkkana mössö

Myrsky sai tänään syödä ensimmäistä kertaa porkkanaa. Sekoitin hänelle porkkanaa äidinmaitoon ja annoin sitä lusikalla suuhun. Yllätyin kovasti kun Myrsky söi porkkanan mutisematta, eikä edes sylkenyt sitä pois! Hymyili vain ja söi pikkaisen lisää :) Ja annoin myöskin kokeilla miltä tuntuu syödä itse ja hienostihan se meni vaikka lusikka vähän ohi suun menikin...

Imettämisestä

 "Kitinää, pienet nyrkit tunkeutuvat suuhun ja kertovat että on NÄLKÄ!"

Imetys on taikaa. Miten pieni ihminen voi saada kaiken tarvitsemansa maidosta jota kehoni tuottaa? Ensimmäinen asia jota vauva tekee syntymänsä jälkeen on rinnan syöminen. Ensiksi se on meiltä kummaltakin paljon vaativaa harjottelua, pieni suu ei meinaa löytää kunnolista otetta ja maiskutus on kova.

Ensiöinä Myrsky söi 15 minuutin välein, hän halusi tarkistaa että maitoa riittää hänen tarpeittensa täyttämiseksi.

Imetys on ihmeelistä ja taas ollaan luonnon järjestämän asian äärellä. Luonto hoitaa kasvattinsa. Heti kun vauva on syntynyt (ja sitä ennen) äidin keho rupeaa tuottamaan ternimaitoa joka sisältää kaiken mitä pieni ihminen voi alkuelämässään tarvita. Kumpikin (minä ja vauva) tiedämme mitä sillä pitää tehdä ja kenelle se kuuluu. Maito on rakkauden juomaa, se on tarkoitettu kaikkein rakkaimalle. Se pitää äidin ja lapsen yhdessä sillä pieni ei pärjää ilman äitinsä maitoa.... Paitsi nykyään. Pienille annetaan varhaisessa vaiheessa korvikkeita, rakkauden juoma korvataan lehmän maidosta tehdyllä vastikkeella jonka sokeri ja rasvapitoisuus eroavat äidin maidosta. Lehmän maito on rakkauden juomaa pienelle vasikalle jonka on heti opittava seisomaan ja juoksemaan vihollisia karkuun. Joka syö tuoretta heinää, märehtii ja jolla on kolme mahaa. Ihmisvauva taas oppii vasta vuoden päästä syntymästään kävelemään, hänen ei tavitse juosta vihollisiaan karkuun, hän käyttää tämän energian kasvamiseen ja oppimiseen. 

Ihmisvauva ei selviä myöskään pitkää aikaa ilman emonsa läheisyyttä ja tämän tarjoamaa maitoa kuten esimerkiksi sudenpennut tai tiikerin poikaset joiden emot lähtevät aamulla saalistamaan ja saapuvat vasta illalla ruokkimaan pentunsa. Ihmisen maito sulaa nopeasti ja pienellä vauvalla voi olla jo parin tunnin päästä kiljuva nälkä niinpä ihmisen sanotaan kuuluvan "kantaviin nisäkkäisiin" eli samaan luokkaan kuin esim. kengurut jotka kantavat poikasensa pussissa tai gorillla jonka poikanen roikkuu selässä mukana. Niinpä ihmisen ( ja eritysesti äidin) lantio on tehty vauvan istuttavaksi. Ajan myötä ihmiset ovat kehittäneet erilaisia kantoliinoja, reppuja ja vaunuja lastensa mukaan saamiseksi.

Ihmisen maito sisältää melkein kaikki vitamiinit mitä lapsi tarvitsee sekä vastustuskykyä tauteja vastaan. Eikös ensimmäiset taudit ja sairaudet yleensä rupea puhkeamaan siinä 3-kuukauden iässä jolloin laitetaan rokotukset...

Itselleni imettäminen on tärkeää. Se saa minut ottamaan Myrskyn lähelleni, rauhoittumaan ja keskittymään häneen. On kaunista katsella kuinka pieni imee suloisesti rintaa, painaa pienen kätensä sitä vasten ja syö maailman vanhinta ruokaa ajalta ennen ajanlaskua, ajalta jolloin ihminen eli yhteen luonnon kanssa, tulkitsi sen salaisia viestejä ja kuunteli sen kertomusta. Imettämällä palataan niin kuin synnytyksessä tuhansia ja taas tuhansia vuosia taaksepäin aina alku äitiin asti!

Kuvia Myrskystä

Kuvia Myrskystä kun hän on kolme kuukautta.

 

Myrskyn nauru

 Myrsky on oppinut nauramaan, tarvitsee vain pikkaisen kutittaa kainaloista niin hymy nousee pikkuisen huulille =)

Lapsi

"Kuinka ihmeellinen sinä oletkaan!

            Täydellinen. Kaunis.

Suu, korvat - pienet, pyöreät jalat.

Kädet nyrkyssä ulkomaailmaa vastaan.

             Lapsi.

Rakkaudesta alkunsa saanut uusi elämä"

Peloista ja kädestä pitämisestä

Äidin elämään rakkauden lisäksi kuuluu alati seuraava pelko pienokaisen puolesta. Kaikkea pelätään: tauteja, kolareita, tippumisia, kätky kuolemaa.... ennen edes kun vauva on syntyny pelätään keskenmenoa, mahdollista komplikaatiota, napanuoraan kuristumista, liikkumattomuutta ja itse synnytystä.

Myönnän itsekkin pelkääväni vaikka mitä ja alituinen huoli seuraa varjon lailla. Miten tuo pieni niin avuton ihminen voi muka selvityä tässä maailmassa? Kysyy äiti itseltään joka päivä. Mutta jos menemme taaksepäin ajassa olemme itse äitimme suojaavassa kohdussa ja siitä kun menemme taas eteenpäin niin konttaamme, kävelemme, haukkaamme porkkanaa, kaadumme, sairastumme ensimmäiseen flunssaan ja silti yhä olemme tällä pikkuisen lapsen äitinä, huolehtimassa niinkuin meistä ollaan huolehdittu!

Haluaisin puristaa pikkuisen Myrskyn rintaani vasten, suojata hänen päänsä käsilläni maailman kolhuilta vaikka minun pitäisi luottaa, antaa hänen mennä omaa tietään ja seurata vieno hymy huulilla perässä, tarttua kädestä jos on tarve, puhaltaa pipi pois ja avata syli kun hän kääntyy minua kohden matkansa varrella sitä varten on äidit ja isät olemassa! Tukena ja turvana jos vaikka haluaa levätä, huokaista ja täyttää rakkaus varastoja. 

Vanhemmat eivät ole lapsensa tiellä he kulkevat omaa tietään hiukan sivussa ja antavat lapsen taapertaa omat askeleensa, mutta tulevat heti apuun ja helpottamaan tämän oloa. Jos tulee kompastus he auttavat lapsen ylös parilla rohkaisevalla sanalla ja niin  pieni on jälleen valmiina matkaan. 

Me emme vaadi lapselta että hänestä pitää tulla jokin mitä me haluamme hänestä saa tula jokin mitä  hän itse haluaa vaikka se ei meitä mielyttäisikään.Voimme toivoa että aikakausi joka on meille ja hänelle rankkaa on tie todellisuuden löytämiseen. 

Antakaamme lapselle tilaa valaistua älkääkä olko sen tiellä!