BLOGGER TEMPLATES AND TWITTER BACKGROUNDS »

lauantai 21. marraskuuta 2009

Äiti vapaalla

Mikä on äiti vapaalla? Voiko äiti edes olla vapaalla? Kun äiti on erossa lapsestaan onko hän silloinkaan "vapaalla"? Ei ainakaan ajatuksissaan: Miten pieni nyt pärjää? Itkeeköhän hän kauheasti? Jaksavatko hoitajat? Onkohan pienellä ikävä? Pitäisiköhän sitä tuntea syyllisyytä kun äidin menojalka vipattaa?


Ehkä.

Miksi äiti ylipäätänsä kaipaa oloa ilman lasta? Hermot saavat levätä ja vihdoin on aikaa miettiä kukakohan se minä nyt olinkaan? Kokoaikainen valppaus painuu pikkuhiljaa pois ja tilalle tulee seesteinen hymy ja pakoon pääsemätön väsymys. Onkohan sallittua nukahtaa kahvilan pöytään?

Mitä sen jälken kun on tullutkin tanssittua koko yö ja nukuttua huonosti parituntia?
Sen jälkeen äiti palaa takaisin lapsen luokse. Ottaa syliin, kertoo kuinka mukavaa äidillä oli ja kuinka kova ikävä. Sitten aamu lähtee rullamaan niinkuin kaiki aamut. Äiti on vain hiukkaisen väsyneepi kuin lähtiessä :)

Äiti on äiti vapaallakin!
.... onneksi!

lauantai 19. syyskuuta 2009

Yöitä 8 kuisen kanssa

8 kuinen lapsi on ihmeellinen! Hän istuu, ryömii ja puuhailee kaiken laista. Kiipeilee ympäriinsä kaikkea pitkin ja valvoo yöt...
Ihanan raskas taakka jota ei voi paeta! Väsymys yltyy jo monen viikon valvomisen jälkeen kun toinen ah! niin innoisaan haluaa näytellä kiukkuiselle äidille taitojaan keskellä yötä! Mutta, äiti sanoo EI! Käärii peittoon, sulkee syliinsä ja rukoilee jälleen "anna minun nukkua!" mutta, turhaa Lapsi nuosee ylös ja hihkuu tai itkee kun viimeistä päivää... Aamu koittaa ja väsymys yltyy. Puolituntia kerrallaan unta ei riitä kun vauvalle... Haikeana katson jo kauvas tulevaisuuteen jossa yöt nukutaan kokonaan ilman heräämisiä... Niin kaukana...

Tiedätkö?

Tiedätkö mitä pidät sylissäsi silloin kun sinulla on toisen lapsi istumassa polvellasi?

Pidät koko maailmaa! Pidät suunnatonta rakkautta, valvottuja öitä, ärtymystä, väsymystä ja onnea käsissäsi. Lapsi on äidille koko maailma, maailma jota ilman ei olisi se mitä nyt on eli äiti...

Lapsi on onnen ja surun lähde, suunaton väsymys ja mieletön ilo! Lapsi on rakas ilman lasta ei ole maailmaa! Ilman lasta ei ole äitiä!

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Voiteen synty Loitsu

Siintävi sininen pilvi,
Kaari kaukoa näkyvi,
Etelestä ennättävi,
Luotehesen longottavi;
Neiti pieni pilven päällä,
Kapo kaaren partahalla,
Hiipovi hiuksiansa,
Hapsiansa harjovi,
Nänniänsä näyttelevi,
Uohkutaa utariansa.
Maito nännistä näkyvi,
Utarista uohkuavi,
Nuopa maiot maahan juoksi
Nurmelle mesinukalle,
Mesipellon pietarelle,
Siit´on saatu voitehia
Kipeille voitehiksi
Vammoille valantehiksi.

maanantai 31. elokuuta 2009

Kadotettu minä

Ennen mietin kaipaavani pois suomesta, mutta nyt nautin täällä olosta, maan salaisita ja ah niin melankolisita huokauksista, kohta kellertävissä lehdissä ja tuulesta joka kertoo tarinaa hiljaa hiipivästä syksystä.
Suomi on kylmä ja viimainen maa, ihmiset täällä elävät omaa elämäänsä ja harva päästää ketään oman alueensa sisäpuolelle. Juro kansa josta on vaikea kaivaa hymyäkään esille. Kesä on lyhyt ja yleensä sateinen tai kuuma jolloin suomalaisten herkät nahat palavat ja niin auringollakin he pysyttelevät sisällä. Kesän jälkeen tulee kylmä viimainen syksy harmaus ja räntä peittävät maan alleen kunnes tulee pakkaiset ja valkoinen lumi peittää koko maan sillon aika on pysähtynt ja seisoo odottaen että joku tulisi, puhaltaisi lumen pois että vihreys tulisi jälleen esiin hetkeksi...

Mutta nyt vasta minä löysin itseni suomesta, sen alituisesta kylmästä, tuulesta ja auringosta. Löysin itseni vuosien takaa savupirtistä, metsistä ja elämästä. Näkö palautuu ja loitsut jotka olin unohatnut tulevat mieleen ensin sanoina ilman taikaa, kunnes ne muodostuvat omituiseksi "lauluksi". Missä minä olen ollut niin kauvan? Joku ottaa minua niskasta kiinni ja raaha minut kevään tullessa lappiin... Sen putaisiin puroihin ja hiljaisuutten, mistä voin todellä löytää itseni.

En saa yöllä nukutta sillä jotain tapahtuu ja minua jännitää jotain on tulossa, mutta en tiedä mikä se on!

Odotan sinua syksy!

maanantai 24. elokuuta 2009

Keijut




Keiju sivu





Tarujen mukaan yksisarvinen oli " taruolento, jolla on hevosen vartalo ja pää, vuohen sorkat ja parta, leijonan häntä, sekä yksi usein kierteinen sarvi keskellä otsaa". Löysin ihania kuvia yksisarvista ja haluan jakaa ne teidän kanssanne.

torstai 13. elokuuta 2009

Voi tätä maailman vihreyttä!





Mielipide erään ystävän kirjoitukseen

Kommentoin erään tutun ihmisen blogitekstiä Passiivisuus ja aktiivisuus rakastellessa:

"Naisen passiivisuus viittaa enemmänkin naisen alkuperäiseen ja aitoon rakkauden ja rakastelun muotoon. Nykyisin naiset ovat usein hyvinkin aktiivisia. Mutta tämä ei ole naisen alkuperäinen ”moodi”. Meissä kaikissa on sekä feminiininen, että maskuliininen puoli ja seksuaalisesti aktiivinen nainen on pitkälti miesten historian saatossa muovaama, miesten asenteiden korruptoima keksintö. Seksuaalisesti aktiivinen ja etenkin agressiivinen nainen ilmentää miehistä seksuaalisuutta, jonka miesten maailma on ”istuttanut” häneen."

Tässä olen erimeiltä. Tiedän ettet tarkoita passiviisena naista joka makaa lähetyssaarnaaja asennossa ilman mitään tunnetta. Nainen joka kuuntelee kehonsa viestejä on seksualiseti aktiivinen! Hän nauraa, huutaa,puree,nuolee,liikkuu, tanssii koko kehonsa voimalla ottaen miehen ja nautinnon vastaan kaikilla aisteillaan. Nainen on tulta, vettä ja rakkautta! Ja kaikki tuo on energiaa mitä nainen kuuntelee!

"Tämän päivän nainen pyrkii tyydyttämään miestä. Asian tulisi olla toisinpäin. Tämän päivän nainen ilmentää aktin aikana kaikennäköistä käyttäytymistä, voihkintaa, liikehdintää ja niin edelleen, jonka hän on oppinut elokuvista, lehdistä, pornosta ja muualta. Tämä kaikki on miesten luomaa seksuaalisuutta."

Itse en ole koskaa katsonut pornoa eli minulla on vain pieni haiskahdus mitä se on, mutta silloinkun nainen on aito hän kaikkea muuta kuin passiivinen, nainen laulaa koko kehonsa voimalla, hän rakastaa niin itseään kuin kumppaniaankin, hän irroittelee, rakastaa ja yhtäkkiä makaakin paikallaan ottaen kaikki universumin salat vastaan, nainen on herkkä, vahva ja niin täynnä energiaa
herran jestas sehän on kaikkea muuta kuin passiivista!

"Koska kaikki tämä on vääristynyttä. Naisen todellinen kaipuu on rakkaus. Mies taas on opettanut hänet etsimään nautintoa. Rakkaus on jäänyt taka-alalle. Mies on opettanut naisen myös masturboimaan. Naiselle ei ole luonnollista masturboida. Se on täysin miesten keksintö. Ja ei se oikeastaan miehellekään ole luonnollista, sillä masturbaatioon liittyy käytännössä aina mielikuvia ja aidossa seksissä mieli on mahdollisimman tyhjä niin, että kaksi kehoa saa tehdä sen minkä ne parhaiten osaavat, ilman mielen väliintuloa."

Olen varma että mies ei ole opettanut naista etsimään nautintoa. Mieshän on läpihistorian kieltänyt naista nauttimasta, nainen ei ole saanut nauttia seksistä eikä hän ole saanut masturboida. Mies on aina alistanut naisen seksuaalisuuden loukkoihin, asettanut sille rajat ja säännöt, käyttänyt hyväksi, raiskannut ja kieltänyt. Nainen joka on löytänyt nautintonsa itse tuo sen kaikkina vivahteininaan rakkaansa eteen, hän rakastaa niin itseään kuin miestään, hän on aito, hän tietää mitä haluaa ja hän nauttii seksitä koko kehollaan!
Joten voin vaikka pistää pääni pantiksi että naiset ovat itse oppineet masturboimaan ilman miehen opetusta ;)

"Tänä päivänä nainen on hukannut itsensä niin täysin, että hän on lähes unohtanut rakkauden, ainakin sängyssä. Kaikkialla painotetaan vain sitä miten naiselle on tärkeää miehen tyydyttäminen, itsetyydytys, hyvä suoritus ja klitorisorgasmi. Kaikki tämä on vääristynyttä ja hyvin pintapuolista."

Olen samaa mieltä että tänäpäivänä nainen on kadottanut itesnsä. Mutta miksi nainen ei saisi haluta tyydyttää miestään tai itseään? Silloinkun tietää että toinen nauttii ihan silmin nähtävästi, mikä voisi olla ihanapaa??! Sehän on voimaa että antaa parilleen kaiken mitä sinulla on sehän saa koko kehon värisemään, kyyneleet virtaamaan ja rakkauden täyttämään koko huoneen. Rakkaus on jakamista! ja jakaminen rakkautta!
Ja mitä klitorisorgasmiin tulee orgasmeja on monenlaisia, on niitä jotkä värisyttävät kehon joka solua ja niitä jotka tulevat hartaina huokauksina ja äänähdyksinä jostain kaukaa. Naisen orgasmi on lahja!


"Naisen tulisi tavallaan olla passiivinen aktiivisella tavalla. Miehen taas ollessa aktiivinen passiivisella tavalla. Naisen pitäisi karsia kaikki opittu, kaikki miehen tyydyttämiseen, hyvään suoritukseen ja orgasmihakuisuuteen liittyvä käyttäytyminen, elehdintä, liikehdintä ja äänehdintä pois. Myös mielen ja tunteiden tasolla kaikki ”ylimääräinen”, kuten odotukset, suorituspaineet ja seksuaaliset mielikuvat tulisi pyyhkiä pois."

:)

"tällöin nainen pystyisi ilmaisemaan itseään aidolla tavalla. Luonnolliset liikkeet ja luonnolliset äänähdykset pääsisivät vähitellen esille. Tällöin parhaimmillaan seksi voisi molempien osapuolten osalta olla hyvinkin aktiivista ja ”eläimellistä”, mutta todella aitoa, puhdasta ja ennen kaikkea rakkauden kyllästämää, nykyisen konemaisen, mekaanisen, mielestä lähtöisin olevan ja vääristyneeltä yhteiskunnalta opitun seksuaalikäyttäytymisen sijasta."

Tästä lauseesta tykkään!

"Naisen passiivinen aktiivisuus ilmenee sängyssä ainakin siten, että nainen reagoi siihen mitä mies tekee. Nainen ei yritä mitään, ei tavoittele mitään, ei pyri mihinkään lopputulokseen, mutta nainen antaa kehonsa elää mukana ja eläytyä siihen mitä mies tekee. Miehen aktiivinen passiivisuus taas ilmenee etenkin siten, että mies liikuttaa penistään, mutta ei mielestään käsin. Mieskään ei oikeastaan tavoittele mitään tai pyri mihinkään lopputulokseen. Ainoa mitä mies tavallaan pyrkii tekemään on löytämään sen mitä hänen peniksensä parhaiten osaa naisen sisällä. Mies pyrkii antamaan kehonsa tehdä sen minkä se luonnollisesti tekee parhaiten. Mies on siis aktiivinen, mutta kuuntelee tarkasti naisen kehoa ja naisen erilaisia reaktioita, jotta tietäisi mihin suuntaan aktia olisi paras kuljettaa. Nainen siis ”kuuntelee” ja aistii miehen energiaa ja antaa kehonsa eläytyä mukaan tuohon tanssiin. Ja mies ”kuuntelee” ja aistii naisen energiaa, jotta hän tietäisi mihin suuntaan tuota tanssia olisi paras viedä. Verbaalinen kommunikaatio toki helpottaa tuota kuuntelemista."

Tämäkin on kiva

"Nainenkin voi siis olla se joka haluaa purkautua, ja jota vain yksinkertaisesti panettaa kamalasti, mutta on tärkeätä nähdä, että tämä on naisessa sisällä olevaa miehistä seksuaalisuutta. Totta kai nainenkin haluaa purkautua, kun häneen kertyy kaikkialta yhteiskunnastamme tätä miehistä seksuaalisuutta sisälle. Hän haluaa siitä luonnollisesti eroon. Tänä päivänä naisesta onkin tullut lähes yhtä lailla seksiaddikti kuin miehestäkin. Mutta tämä ei ole se, miten asioiden tulisi olla. Himokas nainen on miesten kierouttama fantasia. Eikä se ole pohjimmiltaan hyvä asia, mutta asiat muuttuvat vain kun ne tunnustaa, hyväksyy ja tuo esille. Jos nainen on himokas tulee hänen kertoa siitä yhtä lailla miehelleen kuin miehenkin tulee paljastaa itsensä naiselleen. Asioita ei ole hyvä kieltää tai piilotella."

Miksi nainen ei saisi olla himokas? Miksi nainen ei saisi ihailla miehensä vartaloa ja tajuta kuinka kuinka paljon hän haluaakin tätä? Nainen menee ja kertoo sen miehelle suukoin, elein ja ilmein. Mitä pahaa siinä on? Sillonhan nainen seuraa energiaansa ja vie sen miehen nähtäväksi, miksi himokkuus pitäisi viedä naisilta pois? Jos se kulkee käsikädessä rakkauden kanssa eikä ole vain pakotettu tunne.

"Passiivinen nainen, joka antaa miehen tehdä itselleen mitä vain, on varmasti miesten fantasiaa"

Tuota olinkin sanomassa ;)


, "mutta passiivinen nainen, joka alistuu täydellisesti, mutta vain ja ainoastaan puhtaasti häntä lähestyvälle miehelle, jonka nainen sydämessään tietää itselleen sopivaksi rakastajaksi, on kenties se alkuperäinen suunnitelma miehen ja naisen välisestä suhteesta."


Ehkä en vain ymmärrä miksi sanaa "passiivinen" ja "alistuminen" käytetään rakastelun yhteydessä. Passiivisen sijasta voisi olla: Rauhottuminen, vastaanottavainen yms. ja alistuvalle esim. antautuva.

<3

tiistai 11. elokuuta 2009

Perhe


Minulle tuli tarve itsenäistyä, haluan kasvaa ihmisenä ja äitinä niin päätin että haluan muuttaa omaan asuntoon, erikseen miehestäni.

Olen aina asunut jonkun kanssa ja huomasin etten oiken edes tiedä miten kotia hoidetaan! Haluan saada varmuuden että pärjään itsekseni ja ettei "yksinäisyys" ole kauhea asia. En tietenkään ihan yksin asu Myrsky ja Musti tulevat myös minun kanssani.

Kaiken laisia tunteita liittyy tähänkin tilanteeseen: Teenkö nyt väärin? Miten pärjään? Miten Seba pärjää? Miten kaikki järjestyy? Rikonko perheemme?... Mutta näiden kysymyksien äärellä pysähdyn, katson elämän peiliin ja huokaan silla lämmin rauhan tunne valtaa kehoni ja tiedän tekeväni oikein!

Nuoren ikäni takia kaipaan itsenäistymistä ja välillä mietin olenko itsekäs kun haluan asua itsekseni, mutta minulla on Myrsky enkä minä voi vain jäädä paikalleni jos minua ohjataan johonkin suuntaan vaikka se tuntuisi kuinka hurjalta ja älyttömältä. Se on meidän elämäämme ja uskon kun me (minä ja Seba) olemme onnelisia niin myös Myrskykin on vaikka asuisimme toisella puolella maapalloa! Me olemme aina perhe, mikään ei voi viedä sitä pois, meidän perheemme saattaa muuttua, siihen saattaa tulla uusia ihmisiä ja uusia tunteita, mutta silti me olemme perhe! Meillä on yhteys joka ei katkea, me olemme yhtä!

Emme ole riidoissa minä vain lähden etsimään itseäni tuolta jostain :)
...tai niin kuin pikkuveljeni sanoi "sisäistä naiseuttani".

Enkeli kuvassa oli niin kaunis ja mies kuvassa muistutti Sebaa joten halusin laittaa kuvan tänne muistuttamaan minua siitä että enkelit ovat apuna ja läsnä!

Keskenmeno


Meitä on monia, liikkaa koko maailmaan nähden, miksi meitä yhdistää keskenmeno?


Minulla oli varhainen keskenmeno parisen vuotta sitten, vaikka vauva oli pieni ja vahinko ja vaikka hän lähti aikaisin pois silti kaikki ajatukset rakentuivat pienen ympärille. Elin häntä varten. Kaikki suunitelmat raketuivat vauvaa ajatellen rattaista lähtien...
Mutta yhtäkkiä kuin salman iskusta kaikki katosi, jäljelle jäi tyhjyys...

Tunteet palaavat elävästi mieleen kun kävin keskustelu foorumilla, ajautukset ja muistikuvat pyörivät mielessä.
En muista oliko silloin kesä, syksy, kevät vai talvi kun enkeli lähti, muistan vain tunteet. Miten epäreiluta ja pieneltä maailma silloin tuntui, miten tyhjä olo oli ja kuinka paljon se sattui. Kaikille oli kerrottu ja kaikki oli petetty tai ainakin siltä tuntui... Silti sitä oli yksin, kerran itketty ei tarkoita unohdettua, sillä tälläkin hetkellä suren tuota pienta lasta vaikka ihana Myrsky nukkuu tyytyväisenä sitterisä! Voi kuinka suuri lahja sinä oletkaan pieni Myrsky!

Poltin aiheeseen liityvät päiväkirjat aikoja sitten joten hyvä lukijani sinulla on edessäsi vain kasa muistoja ja tunteita aivan kuin minulla oli jalkojen välissä vain lorahdus verta.

" Mitä itket pieni lintu?
lintu tuima tuikutteli.
pahaisella paju purolla, tiheällä tuomikolla
Mitä itket pieni lintu?

Sitä iteken pieni lintu,
lintu tuima tuikutteli.
Paleleepi jalkojani, kiristääpi kynsiäni
sitä iteken pieni lintu

älä itke pieni lintu,
lintu tuima tukutteli
lennä tänne lintuseni
tule tänne tuttuseni"

Voxsilentti

sunnuntai 9. elokuuta 2009

Pieni merenneito






Lainaus kirjasta jonka nimeä en muista.


"Pieni merenneito rakastuu myrskyssä näkemäänsä prinssiin, uneksii muutuvansa ihmiseksi ja suostuu sen vuoksi noidan taikoihin. Noita valmistaa taikajuoman, jonka ansiosta hänelle kasvaa jalat, samalla kun hän menettää kalan pyrstönsä ja äänensä. Prinnsin täytyy rakastua häneen mykkänä ja jos hän epäonnistuu, jos prinssi ei kolmeen päivään mennesä ole ilmaissut hänele rakkauttaan, merenneito kuolee.

Merenneito viettää yön yksin rannalla nautittuaan taikajuomaa. Hän on käynyt makuulle, hänen kalanpyrstönsä on lehtien peitossa ja hän odottaa kirkkaiden ja kaukaisten tähtien alla muutuvansa naiseksi.

Neidon pitkät vaaleat hiukset peittävät hänen rintansa ja suomut jotka alkavat navan alta. Miten ihastttavan pehmeä on merenenidon vatsa suomujen yläpuolella.

Yöllä merenneitoon koskee, hän ei uskalla katsoa lehtien alle siihen missä hänen entinen minänsä taistelee tulevaa vastaan. Hänen tekee kipeää, hyvin kipeää, hän vaikertelee itsekseen peläten herättävänsä kauempana rannassa, tulen ääressä verkojaan korjaavien kalastajien huomion. Hän yrittää laulaa itselleen aivan hiljaa, kuullakseen viimeisen kerran oman äänensä.

Aamu alkaa sarastaa ja hän tuntee että taistelu on ohi ja taika on toteutunut. Hän vaistoaa että lehtien alla on nyt jotain muuta, että se mikä on ollut on muttunut joksikin muuksi. Häntä pelottaa, hänen sielunsa on äärettöman surulinen ja hänen äänensä tukehtuu hänen kurkkunsa uumeniin. Hän tunnustelee kädellä ruumistaan ja huomaa että hänen pehmeä ihonsa jatkuukin navan alla, siinä missä hänellä syntymästään asti on ollut suomuja.
Pienen merenneidon kädet löytävät hapuillen jalat. Hän antaa kätensä harhailla reisillään, pehmeällä iholla niiden sisäpuolella, pohkeita ja nilkkoja, suloisen pehmeitä nilkkoja...

... Niin nytkin kulkivat merenneto ja hän reisien sisäpuolella, saloissa missä käsillä on kuuma ja pinta kosteaa, missä on pehmeää, surullista ja salaisuuksia käsien luettavaksi.

... Mutta merenneito oli yksin, täydellisen ainoana lohtunaan oma lämpönsä ja oman vatsansa pehmeys."

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Runo

Sain sinut enkelini lahjaksi ikuiseksi

Koskaan en hylkää sinua
En satuta
En loukkaa
tulen aina sinua rakastamaan pikkuiseni!

(En tiedä kenen kirjoittama runo)

torstai 30. heinäkuuta 2009

Äitinä oleminen testissä


Koko automatkan kuunnelen loputonta huutoa. Jokainen minuutti valuu hitaasti ja pää täyttyy yhtäjaksoisella itkulla. "Hampaitako? Ei väsymystä se on vain kultaseni, anna vain unen tulla..."


Voi melkein tuntea kuinka väsymyksen ja kiukun aalto vyöryy ylitse. Silti pitää pysyä rauhallisena ja tasapainoisena äitinä. Helpompaa olisi osoittaa pienelle rakkautensa suojaamalla häntä tulitukselta, laavavyöryltä, koiran puremalta! Mutta silloin (kuten sanottu) äiti pääsisi liian helpolla...

Äitinä oleminen testataan joka päivä ja joka yö. Yliväsynyt pieni joka menee liian aikaisin nukkumaan, ei saa unta koska vaippa on märkä tai hammas puskee niin kivuliaasti ikenen läpi, pelkkä äidin syli kelpaa ja itkettää koska lattialla ei saakkaan syödä johtoja tai koiran häntää... Ja kun pieni viimein nukahtaa talo on kuin pommin jäljiltä! Eli ei kun siivoomaan, mutta kas pienet siniset silmät ovatkin auki ja veikeä hymy kasvoilla kertoo "Minä HERÄSIN jo Äiti" ja äiti katsoo, hymyilee takaisin ja ottaa pienokaisen kannetavaksi päivien mereen.

Ja yhtäkkiä äiti kauhukseen huomaakin kuinka iso lapsi onkin jo! Yhtäkkiä se osaakin raahata itseään lattiaa pitkin, tarttua varpaisiinsa, syödä mössöjä ja nauraa sekä kiukutella. Herranjestas missä ajassa nuo kaikki tulivat!

Romanttiset kuvat pienestä vastasyntyneestä täyttävät sillointällöin äidin pään kun hän katselee puolivuotiastaan. Raskaus aika tunutuu kaukaiselta muistolta ja synnytys tulee hämärinä kuvina mieleen yön viimeisinä tunteina ennen nukahtamista. Mutta sitten pieni, käskevä ääni herättää ajatuksista ja iloinen vauvan hymy täyttää huoneen kunnes humps! Pieni pää kopahtaakin sängyn ainoaaseen puukehikkoon. Äiti nousee ottaa huudon vastaan, lohduttaa, pusuttaa kolahatanutta kohtaa ja huokaa...

Niin ei se äitinä oleminen aina olekkaan niin ruusuilla tanssimista joskus jalkaan osuu piikki.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Myrskyn mössö

Myrskyn Mössö:


- Kaksi porkkanaa
- Kaurapuuroa
- Pakaste pinaattia

Pilko porkkanat pieniksi paloiksi ja laita kiehuvaan veteen. Lisää kaurahiutaleet ja pinaatti. Keitä n.8 min.
Pienennä tehosekkotimella.

Myrskyn lempparia :) Tätä menee puoli pientä kattilallista kerralla!

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Myrskyn 6kk puuhailut


Myrsky on oppinut liikkumaan, hän hinaa itseään eteenpäin käsillä ja suuhun menee kaikki minkä vaan saa käteensä. Yölläkin pitäisi liikkua niin ei nukkumisesta meinaa tulla yhtikäs mitään no ehkä se helpottaa tossa vuodeniässä...


Ja on sitä istumistakin harjoiteltu ja säikytety äiti (taas) puolikuoliaaksi sukeltamalla lattialle sitteristä! No ei siitä seurannut kuin pieni itku joka lähti silittelyllä ja kertomuksella pois että " nyt Myrsky kulta saa tottua siihen että pieniä haavereitä käy kun oppii liikkumaan(ja äiti myös)"

No sellaistaon elämä kuusikuisen kanssa: kolme hammsta, istumista horjuen, vauhti on kovaa ja haavereita sattuu.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Myrsky kuusikuukautta :)

"Osaatkos pitää jaloista kiinni ja päristää samalla?"
"Oot ihan nurinkurin!"
"Enks ookkin söpö"
"APUAAA MAAILMA PYÖRII!!!"


" Vähän viellä niin..."

" Täytyy kyl nyt sanoo et oot kyl omituisen näköinen otus..."

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Ruusun hautajaiset






Ruusu pääsi tuhkana pellolle, kaunis metsäkauris näytti meille paikan!

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Vauvan kanssa festarille








Vauvan kanssa festarille kuulostaako hassulta? Mielestäni vauvan voi ottaa mukaan festarille kunhan varautuu oikein ja menee vauvan ehdoilla. Itse en lähtisi festarille vauvan kanssa joka on arka, jolla on kova vierastus eikä tietystikkään vähäänkään kipeää lasta voi mukaan ottaa.

Menevälle vauvalle (niin kuin Myrsky) festari voi olla suurikin huvi.

Pari asiaa kannataa kuitenkin pistää mieleen:
- Älä seiso vauvan kanssa liian lähellä äänentoistoa
- Pidä aina festari aluella vauvalla luurit päässä!
- Mene välillä huilimaan rauhalliseen paikkaan tai ihan kokonaan pois festari alueelta
- Kulje vauvan ehdoilla ja vastaa hänen tarpeisiinsa
- Vauvan kanssa liikkellä ollessa OLE AINA SELVÄNÄ!
- Varaa vauvalle peittoja mukaan johon hänet voi kääriä nukkumaan
- Halutessasi voit ottaa rattaat mukaan ja nukuttaa vauvan niihin
- Itse en jäisi yöksi festarille
- Varaa festarien jälkeen pari rauhallista koti päivää
- Vauva kannataa syöttää muualla kun festari alueella sillä siellä hän ei välttämättä malta syödä
- Auto on hyvä huili paikka

Meillä meni Myrskyn kanssa festari (Konemetsä) todella hyvin. Myrsky viihtyi hyvin tanssilattialla kantorepussa ja oli iloinen ihmisistä ketkä tulivat häntä ihastelemaan. Hymyä riitti kaikille vastaan tuleville. :)

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Ruusu rakas!



"Kosketan karvaasi, sen kultaiset aallot lainehtivat sormieni välistä. Aistin sinua kaikilla aisteilla ja laulan sinulle.

Painat pääsi minun jalkojan vasten ja sinun silmäsi ovat viellä auki.

Silitellessäni sinua matkaan ajassa taaaksepäin, aikaan jollon nostan pörröisen pennun viereeni, sänkyyni ja tuo pentu nukahtaa peitton alle niin lähelle minua.

Pennusta on kasvanut aikuinen sinä! Ja nyt me kummatkin olemme tässä tietäen että tämä on alun ja lopun hetki.

Venytän aikaa, pitkitän laulua ja sinä vaivut uneesi. Vatsasi laskee ja nousee, minä kostutan silkkisen karvasi kyynelillä.

Seuraavan kerran kun näen sinut olet tokkurassa. Kuiskin korvaasi, painan pääsi sinun päätäsi vasten, rutistan ja suputan. Silitän viellä suupieliäsi ja nyökkään eläinlääkärille, valkotakkiselle naiselle.

Älä pelkää rakkaani olen koko ajan tässä vierelläsi niinkuin sinä minun! Minä tuen sinua ja toivotan hyvää matkaa, turkkisi on märkä kyynelistä...

Niin sinä vaivut, minä näen sen, sinun kehosi on niin kaunis! ... Enkelini..."



Ruusu rakas! Nyt sinä olet poissa, sinun kehosi on poissa. Sinä olet saanut elämäsi aikana paljon ystäviä, uusia perheitä joita hoidit aina rakastavasti. Sinä tulet aina olemaan sydämmessäni. Sinä olet antanut minulle niin paljon! Kuinka monta salaisuutta,suru ja iloa olen kuiskinut korvaasi? Sinä olit aina siinä kun sinua tarvitsin. Katsoit silmiin, nuolaisit kädestä ja jaoit kaiken mitä sinulla oli!

Kultaturkkinen koira! Kuinka rauhassa vajosit uneesi silloinkin luottaen elämään!


tiistai 16. kesäkuuta 2009

Uupumus

"On sunnuntai ilta, olen hiukan herkässä tilassa, jokseenkin väsynyt. Huomautan miehelleni kuinka minun tekee mieli jotain raskasta ruokaa ja rupean valmistamaan soija rouhetta.


Yhtäkkiä kaikki laskee, aika pysähtyy, pelkoja! Ne nousevat tapahtumista. En pysty puhumaan enkä kommunikoimaan saati katsomaan toisia ihmisä. Heiluttelen jalkojani, puren kynsäni ja olen aivan varma että joku tulee hakemaan Myrskyn pois. Ajatukset taistelevat toisiaan vastaan, vapisen ja minua pyörrytää. Missä minä olen?

Myrsky itkee, mutta en saa hoidettua häntä ja se ahdistaa sillä tiedän tasantarkkaan mikä hänellä on, mutta en vain saa kerrottua sitä. Kirjoitan Seballe (miehelleni) suuren ponnistelun tuloksena lapun: " Mulla spykoosi, hoida myrsky". En saa ilmaistua iseäni ja toivoisin pääseväni tästä tilasta pois. Koko ajan ajatuksissani pyörii että minulla on lapsi jonka takia minun pitää palata tähän maailmaan...

Vien Seballe puheimen jossa on äitini numeron. Toivon että hän soittaa siihen. Kysymyksiin en osaa vastata, katson vain pois ja yritän nyökkäillä. Ajatukseni toimivat koko ajan.

Äitini saapuu ja olen ruvennut puuhaamaan. Järjestelen Myrskyn vaipat ja laitan äidilleni sägyn valmiiksi sekä keitän hänelle teetä mitään sanomatta tai katsomatta.

Yön äitini hoitaa Myrskyä ja olen rauhassa. Aamulla herään eikä tilani ole juuri parantunut paitsi että ahdistusta ei enään ole. Keitän puuroa ja pikku hiljaa alan palautua. Ensin pienet sanat Myrskylle, sitten muille, katse tulee takaisin ja lopulta loputkin. Olen väsynyt koko päivän ja vapisen, mutta pystyn hoitamaan Myrskyä joka on tärkeintä"


Ihmettelen mistä tuollainen olotila tuli. Väsymyksestä, uupumuksesta? No joka tapauksessa olen nytten ihan hyvässä kunnossa. Olen pyytäny apua ystäviltäni Myrskyn hoidossa ja he auttavat mielellään.

Käyn spykiatrilla ja hän kertoo että omitunen lamaantumiseni johtuu varmastikkin joidenkin tuneiden pidättelemisestä ja aijemmista tapahtumista. Hän ei ollut huolissaan ja niin minäkin sain rauhan.

Vauvauinnit uitu



Nyt on vauvauinnit uitu! Toivottavasti pääsemme ensi syksynä jatkamaan uimisia Aquatrion ryhmässä! :)

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Miksi?

Keinuttelen sinua sylssäni, pieni poikani. Olen väsynyt ja niin olet sinäkin laulan: " Mitä itket pieni lintu..." ja niin huomaan olevani ajassa jolloin äidit tuudittivat pienet sylissään laulun avulla, se tuntuu rakkaudelta.

 
Keitä ne ovat ne ihmiset ketkä ovat erottaneet äidin ja lapsen? Kuka keksi laittaa pienen vastasyntyneen lasiseen sänkyyn yksin että äiti "saisi levätä"? Kuka sitoi äidin makuulle sänkyyn synnyttämään? Kuka kielsi äitiä kuuntelemasta vauvan tarpeita 4 tunnin syöttövälin aikoihin? Kuka kielsi leikkimästä, nauramasta ja elämästä lapsen kanssa? Keitä he olivat? Keitä nämä ihmiset olivat? Missä he ovat nyt?

Miksi minä menen ilman erityisiä rutineja, sääntöjä tai oppeja tässä äityden meressä? Miksi en pistä pientä viisikuista nukkumaan yksin,vähennä syliä tai imettämistä tai itketä häntä? 
SIKSI etten pysty siihen! Siksi että kaikki minussa kieltää tuollaisen toimisen!

Aina ei ole helppoa olla äiti... 

torstai 4. kesäkuuta 2009

Kirja perhepedistä ja muutenkin lapsentahtisesta elämästä :)


Ja lainaus toisesta kirjasta:
”Kun tein töitä testiäitieni ryhmän kanssa, huomasin, miten samanlaisia me äidit olemme. Eri nimet, eri asuinpaikat, mutta sama ydin. Rakastamme vauvojamme ehdottomasti, emme kestä kuulla heidän itkevän, ja toistenkin vauvojen itkua on vaikea kuunnella. Elämämme muuttui peruuttamattomasti ja kokonaan sillä minuutilla, kun raskaustesti näytti plussaa. Ja sitä mukaa kun vauvamme kasvavat, heille varattu paikka sydämessämme kasvaa myös suuremmaksi.
   Meillä on myös vahvoja mielipiteitä vanhemmuudesta, eikä niitä ole helppo huojuttaa vaikka media, ystävämme tai jopa lääkärimme tai muut ’asiantuntijat’ sanoisivat mitä. Me tiedämme sydämissämme, mitä vauvamme tarvitsevat; me tunnemme mitä he haluavat. Meitä on siunattu lääketieteen edistyksellä, olemme siitä tietoisia, niin myös monista opeista, joita on kehitelty helpottamaan elämäämme – ja silti meidän on vain seurattava vaistojamme. Olemme valmiita jopa kärsimään itse, jos se on vauvamme parhaaksi. Me olemme äitileijonia, äitikarhuja, ja isätiikereitä myös. Vanhemmuuden me osaamme luonnostamme.”



Pusu tädiltä

lauantai 23. toukokuuta 2009

Näin meillä nukutaan


Erilaisia nukkumis tapoja...


Kyllä lapsi ihmeelinen nukkuja kun sille päälle sattuu :)

Ottakaa mallia hyvät ihmiset!




maanantai 18. toukokuuta 2009

Mistä on pienet pojat tehty?

Mistä on pienet pojat tehty?

 
Mustikoista, mansikoista, koiranhäntä tupsukoista. 
Sammakoista, lätäköistä, kastemato kiekuroista.

Pikkuisita itkuista, suurehkoista iloista.

Kaikki yhteen laitettuna, sekotettuna kauhalla,
maustettuna suolalla
 
ja tietysti sipaistuna sokerilla

Niin on pienet pojat tehty!

( Resepti kaikille haluaville)

Metsä


Metsässä joka on suojeltu on oma energiansa, puut huokaavat helpotuksesta ja kaikkialla on rauha. Siellä ihminen on luonnon vieraana ja kunnioittaa sen herkkää olemusta ja niin luonto antaa ihmiselle kauniit värinsä, tuoksunsa ja äänensä. Suojellussa metsässä luonto ei pelkää ihmistä, puut katselevat meitä visaasti sillä ne tietävät että heidän keskuudessaan kävelevät ihmiset eivät voi kaataa heidän jaloja runkojaan alas maantasalle, vain tuuli ja myrsky voi sen tehdä ja silloin se on oikein.


Kun olen luonnon vieraana kuuntelen sen salaisia kuiskauksia, sen tarinoita ja katselen ikivanhaa taikaa, viisautta joka nousee puunjuurista, kivenkoloista aina ylös kallioille saakka.

Puroissa on omat taikansa ja tarinansa. Ne ovat villejä, vaipaita solinoita maankeskustasta ja sieltä aina ylitse kantojen ja kivien.

Niin minä kuuntelen ja katselen sinua luonto, sinun vehreyttäsi, taikaasi, hiljaisuutasi ja huolehtivaisuuttasi. Sinulle antaisin rakkaani syliisi, kohtusi kotohon jos minä itse en voisi häntä rakastaa.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Perhepedistä





Kotona, kodin tuoksuissa ja äitiyden onnessa ja aisteissa huomasin kuinka kehoni esti minua laittamasta vastasyntynyttä omaan pienen koppaansa. Kuinka kaikki minussa halusi tuon pienen tuhisevan ja niin hyvän tuoksuisen otuksen viereensä. Ja siinä hän on saman peiton alla nukkumassa kehoani vasten, syömäsä kun häntä nälättää. Ja huomaan jälleen kuinka aistien vallassa tuore äiti on. Mikä voi olla ihanampaa kun herätä pieni hymyilevä nyytti kainalossa aamulla. kuinka monta kertaa yöllä taas heräsinkään? En muista! Eikä sillä väliä sillä aamuisin minulla on yleensä levännyt olo :) Voi pieni rakkaani kuinka suloinen sinä oletkaan kun nukut untasi!

Kommentti linkkiin 2: Jos puolet vauvoista on kuollut vanhemman vieressä kuinka moni vanhemmista on polttanut tupakkaa, käyttänyt huumeita tai ottanut unilääkeitä yms. Siitä ei ollut mainintaa. Eikä pehmeä, upottava sohva ole vastasyntyneen paikka sehän on itsestään selvää eikä tyyny tai peitto kuulu myöskään lapsen kasvojen lähelle. Eli kuinka moni vauva OIKEASTI  kuoli perhepedissä jolla tarkoitan nyt sänkyä tai patjaa jolla vauva nukkuu yöt vanhemman vieressä. Kuka äiti kääntyy selvänä lapsena päälle? Tuskin kukaan! Laiton tämän likin vertailuksi muille linkeille se sisältää myös ihmisten kommenteja.

Vieressä nukkumassa


Huomasin tässä ettei Myrskyllä ole omaa sänkyä ollenkaan.


Muistan kuinka ajattelin ennen kuin Myrsky oli syntynyt että hän nukkuisi omassa sängyssä. Sairaalassa Myrsky nukkui vieressä kaikki yöt, mutta silti jossain pääkoppani syvyyksissä oli ajatus: "kun pääsemme kotiin Myrsky nukkuu sitten omassa sängyssä..."

Kotona, kodin tuoksuissa ja äitiyden onnessa ja aisteissa huomasin kuinka kehoni esti minua laittamasta vastasyntynyttä omaan pienen koppaansa. Kuinka kaikki minussa halusi tuon pienen tuhisevan ja ah niin hyvän tuoksuisen otuksen viereensä. Ja siinä hän on saman peiton alla nukkumassa kehoani vasten, syömäsä kun häntä nälättää ilman että minun tarvitsee nousta minnekään voin vain maata ja imettää.

Oli kertoja jolloin kokeilin miltä tuntuisi kun Myrsky nukkuisi omassa kopassa, hän nukkui ihan suht koht hyvin, mutta minä en. Heräsin vaikka Myrsky nukkui vain tarkastamaan että hän hengittää. Kun Myrsky oli vieressä nukuin paremmin.

Oikeastaan minusta on aika hurjaa pienen vastasyntyneen näkökulmasta katsottuna että ensin hän on ollut koko ajan äitinsä lähellä sitten aivan yhtäkkiä uudessa paikassa, uusissa hajuissa jossa ei ollenkkaan tutun äidin hengitystä tai tuoksua. Kaikki on uutta pienelle! Miksi hänen pitäisi olla silloin yksin edes yötä? Hän kerkeää olla yksin niin monta kertaa elämässään vailla läheisyyttä että annetaan pienelle nyt hänen alkutaipalella niin paljon läheisyyttä kun vain voidaan. Eikös se kuulosta reilulta?

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

HAMMAS!

Kaikki on ensimmäistä ja niin on myös ensimmäinen hammas! Pieni Myrsky rakas on ollut kiukkuinen kuin ampiainen  ja itse itkusilmässä olen häntä lohdutellut yöllä ja päivällä. Onneksi siihen löytyi syy: Myrskylle on puhjennut hammas alaikeneen.  Se on vielä pieni, mutta tuntuu jo!


On niitä tehtykkin jo alle kolmikuisesta lähtien... Nyt jännitän mites imetys sujuu kun on purukalustoa jolla on hyvä puraista äitiä tissitä.... :)

Ihanaa seurata kuinka pikkumies kasvaa ja kehittyy! Ihanaa olla äiti!

tiistai 12. toukokuuta 2009

Myskyn eka porkkana mössö

Myrsky sai tänään syödä ensimmäistä kertaa porkkanaa. Sekoitin hänelle porkkanaa äidinmaitoon ja annoin sitä lusikalla suuhun. Yllätyin kovasti kun Myrsky söi porkkanan mutisematta, eikä edes sylkenyt sitä pois! Hymyili vain ja söi pikkaisen lisää :) Ja annoin myöskin kokeilla miltä tuntuu syödä itse ja hienostihan se meni vaikka lusikka vähän ohi suun menikin...

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Imettämisestä

 "Kitinää, pienet nyrkit tunkeutuvat suuhun ja kertovat että on NÄLKÄ!"


Imetys on taikaa. Miten pieni ihminen voi saada kaiken tarvitsemansa maidosta jota kehoni tuottaa? Ensimmäinen asia jota vauva tekee syntymänsä jälkeen on rinnan syöminen. Ensiksi se on meiltä kummaltakin paljon vaativaa harjottelua, pieni suu ei meinaa löytää kunnolista otetta ja maiskutus on kova.
Ensiöinä Myrsky söi 15 minuutin välein, hän halusi tarkistaa että maitoa riittää hänen tarpeittensa täyttämiseksi.

Imetys on ihmeelistä ja taas ollaan luonnon järjestämän asian äärellä. Luonto hoitaa kasvattinsa. Heti kun vauva on syntynyt (ja sitä ennen) äidin keho rupeaa tuottamaan ternimaitoa joka sisältää kaiken mitä pieni ihminen voi alkuelämässään tarvita. Kumpikin (minä ja vauva) tiedämme mitä sillä pitää tehdä ja kenelle se kuuluu. Maito on rakkauden juomaa, se on tarkoitettu kaikkein rakkaimalle. Se pitää äidin ja lapsen yhdessä sillä pieni ei pärjää ilman äitinsä maitoa.... Paitsi nykyään. Pienille annetaan varhaisessa vaiheessa korvikkeita, rakkauden juoma korvataan lehmän maidosta tehdyllä vastikkeella jonka sokeri ja rasvapitoisuus eroavat äidin maidosta. Lehmän maito on rakkauden juomaa pienelle vasikalle jonka on heti opittava seisomaan ja juoksemaan vihollisia karkuun. Joka syö tuoretta heinää, märehtii ja jolla on kolme mahaa. Ihmisvauva taas oppii vasta vuoden päästä syntymästään kävelemään, hänen ei tavitse juosta vihollisiaan karkuun, hän käyttää tämän energian kasvamiseen ja oppimiseen. 

Ihmisvauva ei selviä myöskään pitkää aikaa ilman emonsa läheisyyttä ja tämän tarjoamaa maitoa kuten esimerkiksi sudenpennut tai tiikerin poikaset joiden emot lähtevät aamulla saalistamaan ja saapuvat vasta illalla ruokkimaan pentunsa. Ihmisen maito sulaa nopeasti ja pienellä vauvalla voi olla jo parin tunnin päästä kiljuva nälkä niinpä ihmisen sanotaan kuuluvan "kantaviin nisäkkäisiin" eli samaan luokkaan kuin esim. kengurut jotka kantavat poikasensa pussissa tai gorillla jonka poikanen roikkuu selässä mukana. Niinpä ihmisen ( ja eritysesti äidin) lantio on tehty vauvan istuttavaksi. Ajan myötä ihmiset ovat kehittäneet erilaisia kantoliinoja, reppuja ja vaunuja lastensa mukaan saamiseksi.

Ihmisen maito sisältää melkein kaikki vitamiinit mitä lapsi tarvitsee sekä vastustuskykyä tauteja vastaan. Eikös ensimmäiset taudit ja sairaudet yleensä rupea puhkeamaan siinä 3-kuukauden iässä jolloin laitetaan rokotukset...

Itselleni imettäminen on tärkeää. Se saa minut ottamaan Myrskyn lähelleni, rauhoittumaan ja keskittymään häneen. On kaunista katsella kuinka pieni imee suloisesti rintaa, painaa pienen kätensä sitä vasten ja syö maailman vanhinta ruokaa ajalta ennen ajanlaskua, ajalta jolloin ihminen eli yhteen luonnon kanssa, tulkitsi sen salaisia viestejä ja kuunteli sen kertomusta. Imettämällä palataan niin kuin synnytyksessä tuhansia ja taas tuhansia vuosia taaksepäin aina alku äitiin asti!

Kuvia Myrskystä


Kuvia Myrskystä kun hän on kolme kuukautta.