Metsässä joka on suojeltu on oma energiansa, puut huokaavat helpotuksesta ja kaikkialla on rauha. Siellä ihminen on luonnon vieraana ja kunnioittaa sen herkkää olemusta ja niin luonto antaa ihmiselle kauniit värinsä, tuoksunsa ja äänensä. Suojellussa metsässä luonto ei pelkää ihmistä, puut katselevat meitä visaasti sillä ne tietävät että heidän keskuudessaan kävelevät ihmiset eivät voi kaataa heidän jaloja runkojaan alas maantasalle, vain tuuli ja myrsky voi sen tehdä ja silloin se on oikein.
Kun olen luonnon vieraana kuuntelen sen salaisia kuiskauksia, sen tarinoita ja katselen ikivanhaa taikaa, viisautta joka nousee puunjuurista, kivenkoloista aina ylös kallioille saakka.
Puroissa on omat taikansa ja tarinansa. Ne ovat villejä, vaipaita solinoita maankeskustasta ja sieltä aina ylitse kantojen ja kivien.
Niin minä kuuntelen ja katselen sinua luonto, sinun vehreyttäsi, taikaasi, hiljaisuutasi ja huolehtivaisuuttasi. Sinulle antaisin rakkaani syliisi, kohtusi kotohon jos minä itse en voisi häntä rakastaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti