Meitä on monia, liikkaa koko maailmaan nähden, miksi meitä yhdistää keskenmeno?
Minulla oli varhainen keskenmeno parisen vuotta sitten, vaikka vauva oli pieni ja vahinko ja vaikka hän lähti aikaisin pois silti kaikki ajatukset rakentuivat pienen ympärille. Elin häntä varten. Kaikki suunitelmat raketuivat vauvaa ajatellen rattaista lähtien...
Mutta yhtäkkiä kuin salman iskusta kaikki katosi, jäljelle jäi tyhjyys...
Tunteet palaavat elävästi mieleen kun kävin keskustelu foorumilla, ajautukset ja muistikuvat pyörivät mielessä.
En muista oliko silloin kesä, syksy, kevät vai talvi kun enkeli lähti, muistan vain tunteet. Miten epäreiluta ja pieneltä maailma silloin tuntui, miten tyhjä olo oli ja kuinka paljon se sattui. Kaikille oli kerrottu ja kaikki oli petetty tai ainakin siltä tuntui... Silti sitä oli yksin, kerran itketty ei tarkoita unohdettua, sillä tälläkin hetkellä suren tuota pienta lasta vaikka ihana Myrsky nukkuu tyytyväisenä sitterisä! Voi kuinka suuri lahja sinä oletkaan pieni Myrsky!
Poltin aiheeseen liityvät päiväkirjat aikoja sitten joten hyvä lukijani sinulla on edessäsi vain kasa muistoja ja tunteita aivan kuin minulla oli jalkojen välissä vain lorahdus verta.
" Mitä itket pieni lintu?
lintu tuima tuikutteli.
pahaisella paju purolla, tiheällä tuomikolla
Mitä itket pieni lintu?
Sitä iteken pieni lintu,
lintu tuima tuikutteli.
Paleleepi jalkojani, kiristääpi kynsiäni
sitä iteken pieni lintu
älä itke pieni lintu,
lintu tuima tukutteli
lennä tänne lintuseni
tule tänne tuttuseni"
Voxsilentti
0 kommenttia:
Lähetä kommentti