Perhe

Minulle tuli tarve itsenäistyä, haluan kasvaa ihmisenä ja äitinä niin päätin että haluan muuttaa omaan asuntoon, erikseen miehestäni.

Olen aina asunut jonkun kanssa ja huomasin etten oiken edes tiedä miten kotia hoidetaan! Haluan saada varmuuden että pärjään itsekseni ja ettei "yksinäisyys" ole kauhea asia. En tietenkään ihan yksin asu Myrsky ja Musti tulevat myös minun kanssani.

Kaiken laisia tunteita liittyy tähänkin tilanteeseen: Teenkö nyt väärin? Miten pärjään? Miten Seba pärjää? Miten kaikki järjestyy? Rikonko perheemme?... Mutta näiden kysymyksien äärellä pysähdyn, katson elämän peiliin ja huokaan silla lämmin rauhan tunne valtaa kehoni ja tiedän tekeväni oikein!

Nuoren ikäni takia kaipaan itsenäistymistä ja välillä mietin olenko itsekäs kun haluan asua itsekseni, mutta minulla on Myrsky enkä minä voi vain jäädä paikalleni jos minua ohjataan johonkin suuntaan vaikka se tuntuisi kuinka hurjalta ja älyttömältä. Se on meidän elämäämme ja uskon kun me (minä ja Seba) olemme onnelisia niin myös Myrskykin on vaikka asuisimme toisella puolella maapalloa! Me olemme aina perhe, mikään ei voi viedä sitä pois, meidän perheemme saattaa muuttua, siihen saattaa tulla uusia ihmisiä ja uusia tunteita, mutta silti me olemme perhe! Meillä on yhteys joka ei katkea, me olemme yhtä!

Emme ole riidoissa minä vain lähden etsimään itseäni tuolta jostain :)

...tai niin kuin pikkuveljeni sanoi "sisäistä naiseuttani".

Enkeli kuvassa oli niin kaunis ja mies kuvassa muistutti Sebaa joten halusin laittaa kuvan tänne muistuttamaan minua siitä että enkelit ovat apuna ja läsnä!