Äiti mököttää

Myrskyllä on nyt kunnon kiukkku meno päällä ja hän repii minua hirveän kovaa hiuksista ja levittele vasta viikattuja vaatteita. Sitten minä suutun! "Nyt ei saa kiskoa äitiä tukasta! SATTUUU!" Huudan ja revin pienet kourat hiuksistani ja tällä kertaa itkua väännän minä! "Miksi tuon pitää nyt olla noin mahdoton", "Miksi pitää kaikista asioista käydä ihme vääntöjä", "loppuukohan tuo kiukuttelu koskaan" mietin itku silmässä. Soitto ensin isälle ja sitten mummolle "Tulkaa nyt joku hakemaan tämä lapsi veke täältä!". Mummo lohduttelee että mene kävelylle ja osta jäätelö. Ja niin me lähdemme ulos. Ulkona isä jo pyöräilee vastaan ja sitten mennään takaisin sisälle.

Olo on mököttävä ja mulkoilen kuin pikkutyttö Myrskyä, suu mutrussa ja kulmat kurtussa (juu heikko alueeni on että suuttuessani rupean mököttämään). Painun erihuoneeseen viikkamaan keskeneräistä vaatekasaa. Sitten Myrsky tulee huoneeseen tarttuu minua kaulasta kiini, rutistaa ja antaa viellä pusun kaupanpäälle! "No saat anteeksi rakas"