Päiväkirjaa raskaudesta

7.6.08 rv.11

Eilen aamulla kun makoilin sängyssä yhtäkkiä ihankuin pienenpieni jokin pikkurillin kokoinen osui, näpäytti vatsaani sisältä! Hämmästyin ja tunsin muitakin hennompia näpäytyksiä.Vauvani kertoi minulle ensikertaa olemasta olostaan!

15.8.08 rv.19

Illalla kun makoilimme vierekkäin sängyssä vauva potki voimakkaasti, laitoin Seban käden vatsalleni ja hänkin tunsi potkun!

Vauva potkaisi isille että "täällä olen oikeasti"

8.9.08 rv.24

Nejlä kuukautta synnytykseen, se tuntuu kaukaiselta. On hassua ajatella että se on oikeasti totta siis synnytys ja että jossain vaiheessa se on osa minua!

Yritän luottaa omaan synnytykseeni sillä se ei ole kenenkään muun kuin minun, seban ja vauvan. Minulla ei ole suuria "vaatimuksia" sillä ei sellaista voi vaatia mistä ei tiedä, toivon vain että saan synnytää rauhassa ilman suurta puutumista, toivon onnelista vauvaa!

Nytkin pikkuisemme kuin lohduttaakseen koskettelee vatsaani kuin sanoakseen  "äiti luota meihin  yhdessäme selviämme" ja niin minä tiedän että niin se on. Me olemme nyt me ja meihin kuuluu minä,seba ja vauva!  Ja kun me olemme yhdessä minä en pelkää!

23.9.08 rv.26

Raskauteni on ollut  rakkauden täytteistä aikaa. Vauva on lähentänyt meitä sillä se on meitä molempia. On hassua miten noin pientä jä näkymätöntä voi rakastaa niin hirveästi! Tuntuu kuin vauva vastaisi rakkauteemme pienin potkuin jotka näkyvät. Siellä hän on osa elämäämme, mutta piilossa.

10.12.o8 rv.37

Masu on iso ja näyttää munalta, pakkailen sairaalakassia ja katson tätä sotkua, pitäisi siivota....

Raskaana oleminen on ollut ihanaa aikaa, mutta toivon että se loppuu pian sillä kaipaan vartaloani takaisin.

Nyt on vaikeaa miettiä minkälaista on kun vauva ei olekkaan masussa ja välillä iskee omituinen "kauhuntunne" kun kohta meillä on oikeasti vauvakäärö sylissä jota pitää hoivata yms.

Vastahan sain tietää että olen raskaana! Kuinkakohan monta kertaa kaivoin raskaustestin roskikseta ihan vain tarkistaakseni! Entäs sydänäänet? ensimmäinen merkki elävästä vauvasta!

Sitten ultra, kuinka suloisesti hän vilkutteli meille.Liikkeet,  pienen pienet potkut vain aavistus vauvasta.

Kaikki tuo takana ja synnytys edessä, vauva joka on asunut 9kk masussani ja jota rakastan niin paljon on kohta tulossa!

28.12.08 rv.40

Tänään on laskettu aika, odotukset on odotettu vaikka vauva ei syntyisikään niin hän voi syntyä koska tahansa. Tämä on se päivä mihin olen alusta asti tähdännyt. 

Aika on kulunut hirmuista vauhtia ja toisaalta haluaisin tarttua menneisyyden masuun ja tuntemuksiin, mutta nyt on aika päästää irti! TERVETULOA VAUVA! Huudan koko kehollani ja lasken irti kaikista päivistä sillä tiedän että vauva on valmis!

1.1.2009

Pieni suloinen poika makaa kapaloituna sängyllä. Kutsumme häntä Myrskyksi.

Suurta rakkautta on elämämme!

Suhde mikä syntymättömään lapseen on on mieletön. Ensimmäisistä hetkistä asti sitä luo yhteyden pieneen olentoon kohdun pohjalla. Kaikki ajatukset kohdistuvat sinne. Pieni olento vetää puoleensa mangneetin lailla ja kasvaa ihmisesksi joka lopulta osoitaa olemassaolonsa työntämällä vatsansa ulos ja potkaisemalla kevyesti. Ja tätä pientä ihmistä rakastaa niin valtavasti  että rakkaus tuntuu uudelta. Mitä tämä rakkaus on mitä tunnen tätä ihmisen alkua kohtaan? Mistä se tulee?

Vauva on asia mitä ei voi unohtaa, vauvaan on tosi sidoksissa ja toisinaan se pelottaa, mutta on hienoa kuin mikä!